Maaseutupolitiikasta

Puolustan maaseutua. Olen pienestä Kihniön kunnasta. Meillä on kaikki aika hyvin, mutta ei samalla tavalla kuin ennen. Suomen murros köyhästä maatalousvaltaisesta maasta rikkaaksi teollisuusmaaksi on ollut ihmismielen käsityskykyä nopeampi. Pelkään, että menestyksen huumassa unohdamme, että Suomi ei ole vain kaupungeissa.

Maaseudulla on edelleenkin 1,6 miljoonan suomalaisen koti. Mutta tilanne on huono. Nuoret muuttavat pois, jäävät asumaan opiskelupaikkakunnilleen. Ikääntyvät jäävät. Palveluita on aina vain vähemmän. Kierre on jo kovassa vauhdissa. Joko puutumme tilanteeseen tai annamme maaseudun autioitua. Päätökset on tehtävä nyt.

Haluan pitää koko Suomen asuttuna. Sen vuoksi tein tämän keskustelualoitteen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuu 4,5 miljoonaa ihmistä. Muun Suomen näkökulmasta Suomea kehitetään hyvin pääkaupunkivetoisesti. Voi kysyä, onko tämä sitä keskittämispolitiikkaa, jonka seurauksena ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin?

Miksi koko Suomi kannattaa pitää asuttuna?

Ensinnäkin, Mannerheimintiellä ei ruoka kasva. Ruoka suomalaisten pöytään kasvaa maaseudulla. Suomalainen haluaa syödä puhdasta, suomalaista ruokaa, jopa aina vain enemmän. Ruokakohut maailmalla ovat saaneet ulkomaalaisetkin kiinnostumaan suomalaisesta ruoasta. Kaura on jo hittituote. Kotimaiset marjat kasvattavat mainettaan. Suomalaisia porsaita viedään Kiinaan asti.

Toiseksi. Maaseudulla on työtä, muutakin kuin maataloutta. Turismi on vahvimmin nousussa olevaa maaseudun yritystoimintaa. Kaupunki-ihminen kaipaa puhdasta luontoa ja hiljaisuutta. Sitä Suomen metsät, vesistöt ja tunturit tarjoavat yllin kyllin. Lapin suurimmat matkakohteet kasvavat yli 20 prosentin vuosivauhtia. Se on ihan käsittämätön kasvuvauhti alalla kuin alalla. Maaseudun matkailua ei voi pyörittää etänä. Tarvitaan paikallisia ihmisiä ja paikallista yritystoimintaa.

Suomi kiinnostaa kokonaisuudessaan, ei pelkkä Lappi. Suomi on turvallinen ja eksoottinen kohde kaiken nähneille suurkaupunkien ihmisille. Tämä markkinarako kannattaa nyt hyödyntää. Meillä pitää olla oikeanlaista koulutusta oikeassa paikassa. Suomalaisten kielitaidosta on huolehdittava. Sinisten ansiosta viidessä maakuntakaupungissa on mahdollista osallistua kokeiluun, jossa koululainen saa valita molemmat opiskelemansa vieraat kielet. Ruotsin sijaan voi valita vaikka venäjän. Tarvitsemme lisää tällaista tulevaisuuden tarpeet huomioivaa päätöksentekoa.

Kolmanneksi, maaseudun asuttuna pitäminen on turvallisuuskysymys. Paitsi, että maanpuolustuksemme tärkeä osa on alueen tuntevat paikalliset alueelliset joukot, kyse on myös sisäisestä turvallisuudesta. Varkaat pysyvät kaukana sellaisista kesämökeistä, joiden lähellä on pysyvää asutusta. Kun asutusta on laajalla, myös poliisi ja palokunta ovat lähellä. Rajaseudun asukkaat luovat turvallisuutta myös pelkällä omalla läsnäolollaan Venäjän vastaisella rajalla.

Miksi haluan pitää Suomen asuttuna.?

Aloitan yrittämisestä. Meidän on poistettava pienen yritystoiminnan esteitä. Siniset ovat esittäneet, että yritysten ennakkoveron perinnästä pitää luopua. Varsinkin matkailualalla tulot ovat hyvin epäsäännöllisiä, jopa säistä riippuvaisia. Tulosta on vaikea ennakoida. Pitäisi päästä ensi vuonna käyttöön tulevaa kansallista tulorekisteriä vastaavaan malliin, jossa yritystoimintaa verotetaan lähes reaaliaikaisesti.

Olemme myös ehdottaneet muutoksia yrittäjän perheenjäsenten sosiaaliturvaan. Nyt kotona asuva perheenjäsen, joka ei lainkaan omista yritystä, saatetaan tulkita yrityksen osaomistajaksi. Hän voi jäädä työttömyysturvan ja työllistämistoimenpiteiden ulkopuolelle. Me emme tarvitse tällaista lainsäädäntöä. Yrittäjä ei voi olla kollektiivisesti vastuussa perheen onnesta tai epäonnesta. Se ei sovi suomalaisen yhteiskunnan periaatteisiin. Meillä on yhteisellä päätöksellä korkea veroaste, jonka pitää taata yksilöllinen turva jokaiselle.

Lisäksi maaseudun digitalisoimista on nopeutettava. Valokuitukaapelit on vedettävä kautta Suomen. Toimiva verkkoyhteys mahdollistaa etätyön ja on ehdoton edellytys kaikelle yrittämiselle maaseudulla. Miljoona suomalaista on valokuituverkon ulkopuolella. Verkon yleispalvelunopeudeksi pitää saada 100 megabitin symmetrinen yhteys vuoteen 2025 mennessä. Valtion ja kuntien tulee tukea kuituverkon rakentamista. Kun verkko toimii, voi design-villasukkia myydä kautta maailman. Se ei kotipaikkaa katso.

Laitan toivoa uuteen maakuntamalliin. Maakuntien päättäjille ei tule vain suuri vastuu soten onnistumisesta, heille tulee myös suuri vastuu ja kilpailuasetelma maakuntien menestyksestä ja houkuttelevuudesta. Toivon, että maakuntavaali houkuttaa maakuntansa elinvoiman ylläpitämisestä kiinnostuneet ihmiset ehdolle.

Kysymys on siitä, haluammeko me päättäjät kehittää ja pitää asuttuna koko Suomen vai vain kaupunkiseutuja? Ratkaisut on tehtävä nyt, yhdessä.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Maaseutua ei saa unohtaa!

Vaikka kaupungistuminen on maailma laajuinen suuntaus, ei ole kaupunkeja ilman maaseutua missään päin maailmaa. Hyvin yleistä on puhe ja väite siitä, että maaseutu aiheuttaa kaupunkien veronmaksajille ylimääräistä rasitetta tulonsiirtoina. Harvoin tuodaan esille sitä, että kaupungissa asuvat syövät maaseudun elintarvikkeita ja sitä, että monien suuryritysten tuotantolaitokset sijaitsevat maaseudulla, mutta pääkonttori kaupungissa, johon yritys maksaa yritysverot.

Maaseutualueet ovat monimuotoisia. Pohjoisessa ja Itä-Suomessa on harvaan asuttua maaseutua. Harvaa maaseutua on myös keskellä Suomea, etelässä , lounaassa ja lännessä ydinmaaseutua. Suurien sisäjärvien maaseutu, saaristoalueet ja tunturilappi ovat oma lukunsa erityspiirteineen. Näillä tuotetaan kalaa, lihaa, maitoa, viljaa ja monia muita maanviljelys- tai kasvituotteita, joita ei voi kaupungeissa tuottaa. Maaseudun yrityksissä valmistetaan runsaasti vientituotteita, ja pääosa vientisahoistamme esim. sijaitsee maaseudulla.

Hallitusohjelmassa mainitaan biotalouden mahdollisuudet maamme talouden kehittämisessä. Se tarvitsee elävän maaseudun, jotta raaka-ainehankintaketju  toimii, joka puolestaan tarvitsee riittävän ja hyväkuntoisen tieverkon varsiteiltä valtateille.                Maaseutumatkailu on nyt nosteessa. Maaseutu on myös kaupunkilaisille merkittävä virkistyksen lähde. Suomalaisen maaseudun rauha on huomattu laajalti ympäri maailmaa. Pohjoinen Suomi kerää nyt ennen näkemättömiä matkailijamääriä. Kaikki tämä tarvitsee  oman kuljetusinfransa ja palvelujen tuottajat. Maaseudun matkailu rakentuu paljolti pieniin verkottuneisiin yrityksiin, jotka  yhdistävät eri elinkeinotoimintoja.

Maahamme on rakennettu kiinteää laajakaistaverkkoa monien operaattoreiden ja yhtiöiden toimesta, jotta digitaaliset palvelut olisivat myös maaseudulla asuvien käytössä. Harva-alueella verkon levittäminen on jäänyt puolitiehen, sillä väliinputoajia arvioidaan olevan jopa miljoonaa taloutta ja näin digitalisaation  hyötyjä ei kyetä hyödyttämään harvaan asutulla maaseudulla, jos riittäviä yhteyksiä  ei ole saatavilla kohtuuhintaisina.

Maaseudun väestö ikääntyy kaupunkeja nopeammin. Nuoret muuttavat opiskelun tai työn vuoksi kaupunkeihin, ellei kotiseudulla ole mahdollisuutta työhön. Yritykset ovat yleensä pieniä tai korkeintaan keskisuuria, joten työpaikkojen tarjonta on vähäistä, mutta toisaalta työpaikat ovat pitkäaikaisia.                                                                                                              Uhkaksi on muodostunut myös kiinteistöjen hintojen roima arvon alennus. Mikäli ikääntyvä ihminen haluaisi muuttaa syrjäkylän tien päästä kotipaikkansa taajamaan, mutta hänen  hyväkuntoisen talonsa arvo on niin vähäinen, ettei hän saa sen hinnalla edes pientä yksiötä. Eläke ei riitä vuokra-asuntoon ja muihin kuluihin, eikä hän saa muita tukia, koska omistaa talon ja palan maata tien päässä.

Olenkin jättänyt keskustelualoitteen, koskien maaseudun nykytilasta ja sen tulevaisuuden näkemyksistä sekä mahdollisuuksista pitää Suomi laajasti asuttuna. Toivon, että Eduskunta mahdollisimman pian ottaa tämän  eduskunnan käsittelyyn.

 

 

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Nollatyösopimusten ongelmia on alettu ratkomaan

Nollatyösopimusta ei ole määritelty laissa.  Sopimuksella voidaan tarkoittaa laajasti erilaisia työaikaa koskevia sopimuksia, joille yhteistä on työaikaa ja työntekoa koskevien ehtojen väljyys ja joustavuus. Nollatyösopimukset, vuokratyö, ttt-sopimus (tarvittaessa töihin) ovat kohtalaisen uusia ja nopeasti yleistyneitä ilmiöitä jotka ovat nousseet voimakkaasti julkiseen keskusteluun, kuten yleensä käy uusille ilmiöille jotka haastavat perinteisiä säädöksiä ja toimintatapoja. Kokemuspohjainen kansalaiskeskustelu ja -vaikuttaminen onkin hyvä lähtökohta, kun uusia syntyneitä toimintatapoja sovitetaan lainsäädäntöön.

Kansalaisaloitteen varsinaisena tavoitteena on nollatuntisopimusten kieltäminen työsopimuslailla. Lisäksi aloitteessa ehdotetaan, että työaikalailla kiellettäisiin sellainen työnantaja-aloitteinen osa-aikatyö, jonka säännöllinen työaika on alle 18 tuntia viikossa. Kielto koskisi myös kiinteään viikkotyöaikaan perustuvia osa-aikatöitä.

Niin sanotulla nollatuntisopimuksella työskenteli keskimäärin vuonna 2014 noin 83 000 suomalaista 15–64-vuotiasta palkansaajaa. Tämä oli 4 prosenttia kaikista palkansaajista. Yleisimmät ammatit nollatuntisopimuksella työskentelevillä olivat ammattiluokituksen mukaan myyjä, hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijä sekä palvelutyöntekijät. Toimialan palkansaajien määrään suhteutettuna nollatuntisopimus oli yleisin majoitus- ja ravitsemustoiminnan toimialalla.

Nollatuntisopimuksia on puolustettu työllisyyden ja työmarkkinoiden joustavuuden lisäämisen nimissä. Joihinkin elämäntilanteisiin tällaisella sopimuksella työskentely voi sopiakin, kuten esimerkiksi nuorelle opiskelijalle. Suuri osa nollatyösopimuksella työskentelevistä kuitenkin kokee asemansa monella tapaa huonoksi, kun ei ole mitään varmuutta edes lähitulevaisuuden tuloista ja silti on oltava aina lyhyelläkin varoitusajalla käytettävissä työhön. Nollatuntisopimuksesta riippuen työntekijän velvollisuus vastaanottaa työtä voi käytännössä olla laajempi kuin työnantajan velvollisuus tarjota työtä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa, että eduskunta hylkää kansalaisaloitteeseen sisältyvät lakiehdotukset. Valiokunta jakaa kansalaisaloitteessa esitetyn huolen nollasopimuksilla työtä tekevien henkilöiden työsuhteen ehtojen ja toimeentulomahdollisuuksien turvaamisesta ja edellyttää, että hallitus arvioi työaikalain kokonaisuudistuksen valmistelun yhteydessä lisäsääntelyn tarpeen epäkohtien korjaamiseksi.

Vuonna 2011 työmarkkinajärjestöjen välillä solmitussa raamisopimuksessa sovittiin selvitettäväksi kolmikantaisesti ns. nollatyösopimusten epäsäännöllisiin työaikoihin liittyviä mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita. Nollatuntisopimuksiin liittyvien ongelmien ratkaisusta ei päästy SDP:n työministerin johdolla viime eduskuntakaudella yksimielisyyteen.

Silloin asia ei edennyt, nyt etenee yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriö on 15.11.2016 asettanut työryhmän selvittämään nollatuntisopimusten pelisääntöjä. Työryhmän on määrä saada työnsä loppuun maaliskuun, eli tämän kuun loppuun mennessä. Kansalaisaloitteen hylkääminen ei siis tarkoita sitä että ongelmia ei ratkaistaisi, vaan niitä on alettu ratkomaan jo ennen kansalaisaloitteen saapumista eduskuntaan.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Suomen puolustusselonteko nyt ensimmäistä kertaa

Suomen ja lähialueen turvallisuustilanne on kehittynyt huonompaan suuntaan. Puolustusselonteossa todetaan, että sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön on alentunut.

Hallitus ehdottaa valtioneuvoston puolustusselonteossa, että puolustushallinto saisi ensi vuodesta lähtien 55 miljoonaa euroa lisää määrärahaa vuodessa. Varoista valtaosa menee maavoimien valmiustason nostoon. Puolustuskyvyn parantamista esitetään kohottamalla sodan ajan joukkojen määrää nykyisestä 230 000 sotilaasta 280 000:een. Myös varusmiesten käyttäminen on tarvittaessa aiempaa monipuolisempaa. Sodan ajan perustamisorganisaatio liitetään osaksi paikallisjoukkoja ja riittävän koulutustason saavuttaneita varusmiehiä käytetään valmiuden kohottamisen ja kriisiajan tehtäviin. Edellisen hallituksen tekemä suuri virhe laskea joukkojen määrä kolmanneksella, on nyt välttämätöntä korjata.

Puolustusselonteolla ja sen toimeenpanolla turvataan Suomen puolustuskyky muuttuvassa turvallisuustilanteessa, luodaan edellytykset uskottavan ja koko maan kattavan puolustusjärjestelmän ylläpitämiselle, linjataan strategisten suorituskykyhankkeiden toteuttaminen, parannetaan puolustusvoimien valmiutta ja ohjataan puolustusyhteistyön syventämistä sekä kansallisen lainsäädännön kehittämistä.

Lisäksi puolustusvoimien materiaali-investointitason säilyttämisen edellyttämä lisäresurssitarve on selonteon mukaan 150 miljoonaa euroa vuodesta 2021 alkaen. Pelkästään Hornet-korvaajien hinnaksi arvioidaan selonteossa 7–10 miljardia euroa, sekä merivoimien alusten hankinta-arvioksi 1,2 miljardia euroa.

Selonteossa käsitellään myös reservin koulutusjärjestelmää ja vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Reserviläisten osaamista aiotaan hyödyntää nykyistä paremmin sodan ajan joukoissa ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytykset varmistetaan. Maanpuolustuskoulutusyhdistystä kehitetään Puolustusvoimien strategisena kumppanina pohjoismaisten toimintaperiaatteiden mukaisesti. Selonteon mukaan tavoitteena on myös vahvistaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen asemaa paikallispuolustuksessa sekä virka-aputehtävissä. Muuttuneessa toimintaympäristössä yleistä maanpuolustustahtoa pidetään aiempaa tärkeämpänä tekijänä.

Vaikka taloustilanne ei ole hyvä, emme voi jäädä odottamaan sen kohentumista. Sotilaallinen toiminta Itämeren alueella on lisääntynyt, eikä sotilaallista voiman käyttöä Suomea vastaan voida sulkea pois.

Maa-, meri- ja Ilmavoimien lisäksi puolustukseen tarvitaan kyberosaamista. Puolustusselonteossa kyberpuolustus määritellään kyberturvallisuuden maanpuolustukselliseksi osa-alueeksi, joka muodostuu tiedustelun ja valvonnan, vaikuttamisen ja suojautumisen suorituskyvyistä. Valmisteilla oleva tiedustelulain uudistus on myös kyberpuolustuksen kannalta tärkeä.

Puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa ollaan tiivistämässä. Selonteossa todetaan Ruotsin osalta, että kahdenvälisen puolustusyhteistyön syventämiselle ei aseteta ennakkoon rajoitteita ja Suomi on yhteistyössä aktiivinen.

Selonteko viestittää ulkomaille, että Suomi huolehtii omasta puolustuksestaan. Selonteko määrittelee maamme turvallisuus- ja puolustuspolitiikan pitkälle tulevaisuuteen. Selonteko on valmisteltu hyvässä yhteistyössä puolustusministeriön ja pääesikunnan kesken. Suomen puolustuspolitiikan tilasta ja vaadittavista kehityskohteista vallitsee myös laaja parlamentaarinen yksimielisyys. Kansallinen maanpuolustus on kaikkien yhteinen asia.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Luonnonlakeja ei voi ihminen muuttaa

Aito avioliitto –kansalaisaloite on nyt eduskunnassa käsitelty hylkäämällä se äänin 120-48. Äänestystulos merkitsee sitä, että uusi laki, joka mahdollistaa liiton solmimisen samaa sukupuolta olevien kesken astuu voimaan 1.3.2017. Puolustin 47:n muun kansanedustajan kanssa perustotuuksia, mutta se ei riittänyt.

Miehen ja naisen välinen liitto ja perhe johon kuuluu isä ja äiti, ei lakkaa olemasta ainoa mahdollinen luonnonmukainen instituutio, vaikka säätäisimme miten paljon lakeja joiden mukaan se olisi jotain muuta. Emme voi ihmisinä muuttaa luonnon lakeja. Ihmissuvun jatkumiseen tarvitaan sekä miehen että naisen sukusoluja, tämä on totuus johon ei voi lainsäädännöllä vaikuttaa.

Päättäjien tehtävä on suojella lapsia ja valvoa lasten oikeuksien toteutumisesta. Lapsella on oikeus isään ja äitiin. Sukupuolineutraali avioliittolaki määrittelee avioliiton aikuisten ehdoilla niin, ettei siihen enää sisälly lapsen oikeutta kasvaa biologisen isänsä ja äitinsä hoidossa. Samaa sukupuolta olevien parien kodeissa lapset on aina erotettu joko biologisesta isästään tai äidistään.

YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus vaatii lapsen edun asettamista ensisijaiseksi kaikessa lapsiin kohdistuvassa päätöksenteossa. Suurien perheoikeudellisten lainsäädäntömuutosten valmistelun yhteydessä pitäisi aina toteuttaa lapsivaikutusten arviointi. Valmistellussa avioliittolain muutoksessa ei ole laadittu lapsivaikutusten arviointia ja koska muutos vaikuttaa aivan oleellisesti lapsen oikeuksien toteutumiseen, on ollut vakava virhe jättää tämä huomioimatta.

Lapsuuden kokemusten merkitys on ihmisen koko elinkaarelle tärkein. On luonnon vastaista kasvattaa pieni lapsi sellaisessa uskossa, että ihmisellä voi olla kaksi isää tai kaksi äitiä, joka on biologisesti mahdotonta. Avioliiton tuoma vakaus samaa sukupuolta olevien perheissä lisää lasten pahoinvointia, koska se normalisoi epänormaalin eron biologisesta isästä tai äidistä.

Yhdysvalloissa vuosien 1997–2013 välisenä aikana tehdyn Kansallisen terveyskyselyn tulokset paljastavat, että kahdestatoista psykometrisestä mittaustuloksesta kahdeksan kohdalla riski kliinisiin tunne-elämän ongelmiin, kehityksen ongelmiin tai mielenterveyspalvelujen käyttöön oli lähes kaksinkertainen samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsilla verrattuna eri sukupuolta olevien vanhempien lapsiin.

Seksuaaliselle vähemmistölle annettu oikeus solmia avioliitto samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa tulee nyt siis voimaan siitä huolimatta, että on tapahtunut menettelyvirhe, kun lapsivaikutusten arviointi jätettiin tekemättä.

Tahdon 2013-aloite aikoinaan lupasi: ”Tämä ei koske lainkaan kirkkoa”, mutta lakimuutos tulee johtamaan vielä monenlaisiin ongelmiin ja ristiriitoihin yhteiskunnassa kuten esimerkiksi kirkossa ja kouluissa, se vähentää myös merkittävästi adoptiolasten määrää.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti