Eduskuntakeskustelussa katsastuslain muutos

Suomessa katsastustoiminnalla on lähes satavuotiset perinteet. Myöskin pakollisten määräaikaiskatsastusten osalta Suomi on edelläkävijä maa. Katsastuslain muutoksella, katsastusmarkkinat vapautettiin kilpailulle osittain jo vuonna 1994. Samanaikaisesti kilpailun vapautumisen myötä, on myöskin vaatimustaso katsastuksissa kasvanut ja myöskin arvonlisävero nostaa katsastusten hintaa.

Katsastuslain muutosesityksessä vertailumaina käytetään sellaisia maita, joissa katsastustoiminta on huomattavasti nuorempaa ja vaatimustasoltaankin vaatimattomampaa. Kuitenkin huomiota voi kiinnittää esimerkiksi Tanskan katsastustoimintaan, jossa kilpailulle vapauttaminen tapahtui vuoden 2005 alussa. Koulutusvaatimuksia kevennettiin ja kevyen- ja raskaan kaluston katsastus eriytettiin, sekä katsastuksia voitiin suorittaa korjaamotiloissa. Tällä hetkellä Tanskassa todetaan olevan ylikapasiteettia, jonka uskotaan johtavan hintojen nousuun asemien vähetessä.

Suomi ei ole vertailukelpoinen useille muille maille myöskään pitkien etäisyyksien takia. Tällä hetkellä meillä on, ehkä pohjoisinta Suomea lukuunottamatta suhteellisen hyvä katsastusasema verkosto. Niillä alueilla, joissa asemaa ei tällä hetkellä ole tuskin kannattaa johonkin pikku korjaamoon hankkia kallista katsastuskalustoa muutaman auton katsastusta varten. On selvää, että katsastustoiminnan liittäminen korjaus- huoltotoiminnan, tai automyynnin yhteyteen lisää yrityksen kilpailumahdollisuuksia.

Mitkä katsastuksessa havaitut viat ovat todellisia ja ajoneuvon käyttöön vaikuttavia? Tulisiko korjaamolle kiusaus kasvattaa liiketoimintaansa korjauksella? Riippumattomuus ei tältä osin ole millään todennettavissa. Lisäksi se ei kuitenkaan takaa kokonaiskustannusten laskemista, vaikka jonkinlainen riippumattomuusvaikutus säilytettäisiinkin. Kokonaiskustannuksista osa olisi helppo siirtää korjaamo, tai huoltokustannuksiin.

Kaikki ne palvelut mitä korjaamot tällä hetkellä tarjoavat katsastuksiin liittyen, eli päästömittaukset, jarrusovitukset, nopeudenrajoittimien testaukset ja niin edelleen, maksavat saman verran kuin katsastusasemillakin. Katsastusten kokonaiskustannuksiin tulee uuden lain myötä vaikuttamaan kustannuksia lisäävästi valvonnan tarve. Norjassa, jossa korjaamokatsastus on käytössä tarvitaan reilulle miljoonalle katsastukselle noin kuusikymmentä ulkopuolista valvojaa. Joku nekin kustannukset maksaa.

Suomessa nykyisellään lähes kahta ja puolta miljoonaa katsatusta valvoo kolme katsastusten valvojaa. Suomessa arvioitu lisäkustannus olisi reilut kaksi ja puoli miljoonaa. Osa siitä perittäisiin heti katsastusmaksun yhteydessä. Loput siitä menisi valtion budjetista maksettavaksi. Eli niillekin jotka eivät autoa tarvitse. Norjan tilanteeseen viitaten tuo lisäkustannustarve on reilusti alimitoitettu. Tai sitten tarkoitus on valvonta jättää olemattomaksi.

Suomessa ei ajoneuvokanta lisäänny niin paljon, että se käytännössä lisäisi katsastettavien ajoneuvojen määrää. Katsastukset jakaantuisivat lainmuutoksen myötä useammalle toimijalle, joka taas aiheuttaisi pienten yritysten karsiutumista alalta. Toiminta tulisi keskittymään pääosin suurille toimijoille ja mahdolliseti entistä kauemmas pieniltä paikkakunnilta. Henkilöautojen ja raskaan kaluston eriyttäminen toisi mukaan niin sanottuja rusinan poimijoita, jolloin raskaan kaluston katsastukset siirtyisivät kohtuuttomien matkojen päähän. Kilpailun avaamisella on saatu se saavutettavuus hyöty, mitä silloin haettiin. Tällä lakiesityksellä tuota hyötyä ollaan selkeästi heikentämässä.

 

Aihe(et): Blogimerkintä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *