Maaseutua ei saa unohtaa!

Vaikka kaupungistuminen on maailma laajuinen suuntaus, ei ole kaupunkeja ilman maaseutua missään päin maailmaa. Hyvin yleistä on puhe ja väite siitä, että maaseutu aiheuttaa kaupunkien veronmaksajille ylimääräistä rasitetta tulonsiirtoina. Harvoin tuodaan esille sitä, että kaupungissa asuvat syövät maaseudun elintarvikkeita ja sitä, että monien suuryritysten tuotantolaitokset sijaitsevat maaseudulla, mutta pääkonttori kaupungissa, johon yritys maksaa yritysverot.

Maaseutualueet ovat monimuotoisia. Pohjoisessa ja Itä-Suomessa on harvaan asuttua maaseutua. Harvaa maaseutua on myös keskellä Suomea, etelässä , lounaassa ja lännessä ydinmaaseutua. Suurien sisäjärvien maaseutu, saaristoalueet ja tunturilappi ovat oma lukunsa erityspiirteineen. Näillä tuotetaan kalaa, lihaa, maitoa, viljaa ja monia muita maanviljelys- tai kasvituotteita, joita ei voi kaupungeissa tuottaa. Maaseudun yrityksissä valmistetaan runsaasti vientituotteita, ja pääosa vientisahoistamme esim. sijaitsee maaseudulla.

Hallitusohjelmassa mainitaan biotalouden mahdollisuudet maamme talouden kehittämisessä. Se tarvitsee elävän maaseudun, jotta raaka-ainehankintaketju  toimii, joka puolestaan tarvitsee riittävän ja hyväkuntoisen tieverkon varsiteiltä valtateille.                Maaseutumatkailu on nyt nosteessa. Maaseutu on myös kaupunkilaisille merkittävä virkistyksen lähde. Suomalaisen maaseudun rauha on huomattu laajalti ympäri maailmaa. Pohjoinen Suomi kerää nyt ennen näkemättömiä matkailijamääriä. Kaikki tämä tarvitsee  oman kuljetusinfransa ja palvelujen tuottajat. Maaseudun matkailu rakentuu paljolti pieniin verkottuneisiin yrityksiin, jotka  yhdistävät eri elinkeinotoimintoja.

Maahamme on rakennettu kiinteää laajakaistaverkkoa monien operaattoreiden ja yhtiöiden toimesta, jotta digitaaliset palvelut olisivat myös maaseudulla asuvien käytössä. Harva-alueella verkon levittäminen on jäänyt puolitiehen, sillä väliinputoajia arvioidaan olevan jopa miljoonaa taloutta ja näin digitalisaation  hyötyjä ei kyetä hyödyttämään harvaan asutulla maaseudulla, jos riittäviä yhteyksiä  ei ole saatavilla kohtuuhintaisina.

Maaseudun väestö ikääntyy kaupunkeja nopeammin. Nuoret muuttavat opiskelun tai työn vuoksi kaupunkeihin, ellei kotiseudulla ole mahdollisuutta työhön. Yritykset ovat yleensä pieniä tai korkeintaan keskisuuria, joten työpaikkojen tarjonta on vähäistä, mutta toisaalta työpaikat ovat pitkäaikaisia.                                                                                                              Uhkaksi on muodostunut myös kiinteistöjen hintojen roima arvon alennus. Mikäli ikääntyvä ihminen haluaisi muuttaa syrjäkylän tien päästä kotipaikkansa taajamaan, mutta hänen  hyväkuntoisen talonsa arvo on niin vähäinen, ettei hän saa sen hinnalla edes pientä yksiötä. Eläke ei riitä vuokra-asuntoon ja muihin kuluihin, eikä hän saa muita tukia, koska omistaa talon ja palan maata tien päässä.

Olenkin jättänyt keskustelualoitteen, koskien maaseudun nykytilasta ja sen tulevaisuuden näkemyksistä sekä mahdollisuuksista pitää Suomi laajasti asuttuna. Toivon, että Eduskunta mahdollisimman pian ottaa tämän  eduskunnan käsittelyyn.

 

 

Aihe(et): Blogimerkintä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *