Maaseutupolitiikasta

Puolustan maaseutua. Olen pienestä Kihniön kunnasta. Meillä on kaikki aika hyvin, mutta ei samalla tavalla kuin ennen. Suomen murros köyhästä maatalousvaltaisesta maasta rikkaaksi teollisuusmaaksi on ollut ihmismielen käsityskykyä nopeampi. Pelkään, että menestyksen huumassa unohdamme, että Suomi ei ole vain kaupungeissa.

Maaseudulla on edelleenkin 1,6 miljoonan suomalaisen koti. Mutta tilanne on huono. Nuoret muuttavat pois, jäävät asumaan opiskelupaikkakunnilleen. Ikääntyvät jäävät. Palveluita on aina vain vähemmän. Kierre on jo kovassa vauhdissa. Joko puutumme tilanteeseen tai annamme maaseudun autioitua. Päätökset on tehtävä nyt.

Haluan pitää koko Suomen asuttuna. Sen vuoksi tein tämän keskustelualoitteen. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuu 4,5 miljoonaa ihmistä. Muun Suomen näkökulmasta Suomea kehitetään hyvin pääkaupunkivetoisesti. Voi kysyä, onko tämä sitä keskittämispolitiikkaa, jonka seurauksena ihmiset pakkautuvat kaupunkeihin?

Miksi koko Suomi kannattaa pitää asuttuna?

Ensinnäkin, Mannerheimintiellä ei ruoka kasva. Ruoka suomalaisten pöytään kasvaa maaseudulla. Suomalainen haluaa syödä puhdasta, suomalaista ruokaa, jopa aina vain enemmän. Ruokakohut maailmalla ovat saaneet ulkomaalaisetkin kiinnostumaan suomalaisesta ruoasta. Kaura on jo hittituote. Kotimaiset marjat kasvattavat mainettaan. Suomalaisia porsaita viedään Kiinaan asti.

Toiseksi. Maaseudulla on työtä, muutakin kuin maataloutta. Turismi on vahvimmin nousussa olevaa maaseudun yritystoimintaa. Kaupunki-ihminen kaipaa puhdasta luontoa ja hiljaisuutta. Sitä Suomen metsät, vesistöt ja tunturit tarjoavat yllin kyllin. Lapin suurimmat matkakohteet kasvavat yli 20 prosentin vuosivauhtia. Se on ihan käsittämätön kasvuvauhti alalla kuin alalla. Maaseudun matkailua ei voi pyörittää etänä. Tarvitaan paikallisia ihmisiä ja paikallista yritystoimintaa.

Suomi kiinnostaa kokonaisuudessaan, ei pelkkä Lappi. Suomi on turvallinen ja eksoottinen kohde kaiken nähneille suurkaupunkien ihmisille. Tämä markkinarako kannattaa nyt hyödyntää. Meillä pitää olla oikeanlaista koulutusta oikeassa paikassa. Suomalaisten kielitaidosta on huolehdittava. Sinisten ansiosta viidessä maakuntakaupungissa on mahdollista osallistua kokeiluun, jossa koululainen saa valita molemmat opiskelemansa vieraat kielet. Ruotsin sijaan voi valita vaikka venäjän. Tarvitsemme lisää tällaista tulevaisuuden tarpeet huomioivaa päätöksentekoa.

Kolmanneksi, maaseudun asuttuna pitäminen on turvallisuuskysymys. Paitsi, että maanpuolustuksemme tärkeä osa on alueen tuntevat paikalliset alueelliset joukot, kyse on myös sisäisestä turvallisuudesta. Varkaat pysyvät kaukana sellaisista kesämökeistä, joiden lähellä on pysyvää asutusta. Kun asutusta on laajalla, myös poliisi ja palokunta ovat lähellä. Rajaseudun asukkaat luovat turvallisuutta myös pelkällä omalla läsnäolollaan Venäjän vastaisella rajalla.

Miksi haluan pitää Suomen asuttuna.?

Aloitan yrittämisestä. Meidän on poistettava pienen yritystoiminnan esteitä. Siniset ovat esittäneet, että yritysten ennakkoveron perinnästä pitää luopua. Varsinkin matkailualalla tulot ovat hyvin epäsäännöllisiä, jopa säistä riippuvaisia. Tulosta on vaikea ennakoida. Pitäisi päästä ensi vuonna käyttöön tulevaa kansallista tulorekisteriä vastaavaan malliin, jossa yritystoimintaa verotetaan lähes reaaliaikaisesti.

Olemme myös ehdottaneet muutoksia yrittäjän perheenjäsenten sosiaaliturvaan. Nyt kotona asuva perheenjäsen, joka ei lainkaan omista yritystä, saatetaan tulkita yrityksen osaomistajaksi. Hän voi jäädä työttömyysturvan ja työllistämistoimenpiteiden ulkopuolelle. Me emme tarvitse tällaista lainsäädäntöä. Yrittäjä ei voi olla kollektiivisesti vastuussa perheen onnesta tai epäonnesta. Se ei sovi suomalaisen yhteiskunnan periaatteisiin. Meillä on yhteisellä päätöksellä korkea veroaste, jonka pitää taata yksilöllinen turva jokaiselle.

Lisäksi maaseudun digitalisoimista on nopeutettava. Valokuitukaapelit on vedettävä kautta Suomen. Toimiva verkkoyhteys mahdollistaa etätyön ja on ehdoton edellytys kaikelle yrittämiselle maaseudulla. Miljoona suomalaista on valokuituverkon ulkopuolella. Verkon yleispalvelunopeudeksi pitää saada 100 megabitin symmetrinen yhteys vuoteen 2025 mennessä. Valtion ja kuntien tulee tukea kuituverkon rakentamista. Kun verkko toimii, voi design-villasukkia myydä kautta maailman. Se ei kotipaikkaa katso.

Laitan toivoa uuteen maakuntamalliin. Maakuntien päättäjille ei tule vain suuri vastuu soten onnistumisesta, heille tulee myös suuri vastuu ja kilpailuasetelma maakuntien menestyksestä ja houkuttelevuudesta. Toivon, että maakuntavaali houkuttaa maakuntansa elinvoiman ylläpitämisestä kiinnostuneet ihmiset ehdolle.

Kysymys on siitä, haluammeko me päättäjät kehittää ja pitää asuttuna koko Suomen vai vain kaupunkiseutuja? Ratkaisut on tehtävä nyt, yhdessä.

Aihe(et): Blogimerkintä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *