Nollatyösopimusten ongelmia on alettu ratkomaan

Nollatyösopimusta ei ole määritelty laissa.  Sopimuksella voidaan tarkoittaa laajasti erilaisia työaikaa koskevia sopimuksia, joille yhteistä on työaikaa ja työntekoa koskevien ehtojen väljyys ja joustavuus. Nollatyösopimukset, vuokratyö, ttt-sopimus (tarvittaessa töihin) ovat kohtalaisen uusia ja nopeasti yleistyneitä ilmiöitä jotka ovat nousseet voimakkaasti julkiseen keskusteluun, kuten yleensä käy uusille ilmiöille jotka haastavat perinteisiä säädöksiä ja toimintatapoja. Kokemuspohjainen kansalaiskeskustelu ja -vaikuttaminen onkin hyvä lähtökohta, kun uusia syntyneitä toimintatapoja sovitetaan lainsäädäntöön.

Kansalaisaloitteen varsinaisena tavoitteena on nollatuntisopimusten kieltäminen työsopimuslailla. Lisäksi aloitteessa ehdotetaan, että työaikalailla kiellettäisiin sellainen työnantaja-aloitteinen osa-aikatyö, jonka säännöllinen työaika on alle 18 tuntia viikossa. Kielto koskisi myös kiinteään viikkotyöaikaan perustuvia osa-aikatöitä.

Niin sanotulla nollatuntisopimuksella työskenteli keskimäärin vuonna 2014 noin 83 000 suomalaista 15–64-vuotiasta palkansaajaa. Tämä oli 4 prosenttia kaikista palkansaajista. Yleisimmät ammatit nollatuntisopimuksella työskentelevillä olivat ammattiluokituksen mukaan myyjä, hoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijä sekä palvelutyöntekijät. Toimialan palkansaajien määrään suhteutettuna nollatuntisopimus oli yleisin majoitus- ja ravitsemustoiminnan toimialalla.

Nollatuntisopimuksia on puolustettu työllisyyden ja työmarkkinoiden joustavuuden lisäämisen nimissä. Joihinkin elämäntilanteisiin tällaisella sopimuksella työskentely voi sopiakin, kuten esimerkiksi nuorelle opiskelijalle. Suuri osa nollatyösopimuksella työskentelevistä kuitenkin kokee asemansa monella tapaa huonoksi, kun ei ole mitään varmuutta edes lähitulevaisuuden tuloista ja silti on oltava aina lyhyelläkin varoitusajalla käytettävissä työhön. Nollatuntisopimuksesta riippuen työntekijän velvollisuus vastaanottaa työtä voi käytännössä olla laajempi kuin työnantajan velvollisuus tarjota työtä.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdottaa, että eduskunta hylkää kansalaisaloitteeseen sisältyvät lakiehdotukset. Valiokunta jakaa kansalaisaloitteessa esitetyn huolen nollasopimuksilla työtä tekevien henkilöiden työsuhteen ehtojen ja toimeentulomahdollisuuksien turvaamisesta ja edellyttää, että hallitus arvioi työaikalain kokonaisuudistuksen valmistelun yhteydessä lisäsääntelyn tarpeen epäkohtien korjaamiseksi.

Vuonna 2011 työmarkkinajärjestöjen välillä solmitussa raamisopimuksessa sovittiin selvitettäväksi kolmikantaisesti ns. nollatyösopimusten epäsäännöllisiin työaikoihin liittyviä mahdollisia lainsäädännön muutostarpeita. Nollatuntisopimuksiin liittyvien ongelmien ratkaisusta ei päästy SDP:n työministerin johdolla viime eduskuntakaudella yksimielisyyteen.

Silloin asia ei edennyt, nyt etenee yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Työ- ja elinkeinoministeriö on 15.11.2016 asettanut työryhmän selvittämään nollatuntisopimusten pelisääntöjä. Työryhmän on määrä saada työnsä loppuun maaliskuun, eli tämän kuun loppuun mennessä. Kansalaisaloitteen hylkääminen ei siis tarkoita sitä että ongelmia ei ratkaistaisi, vaan niitä on alettu ratkomaan jo ennen kansalaisaloitteen saapumista eduskuntaan.

Aihe(et): Blogimerkintä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *