Lex Lindström toteutuu

Hallituksen budjettineuvotteluiden mukaan yli 60-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien kertaluonteinen eläketuki on toteutumassa. Eläketuki koskee vuosina 2010-2016 vähintään viisi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita yli 60-vuotiaita. Työttömyysaikaan luettaisiin mukaan myös esimerkiksi sairauspäivärahalla oltu aika. Eläketukea maksettaisiin korkeintaan kansaneläkelain mukaiseen vanhuuseläkeikään eli 65 vuoden ikään saakka.

Päätös on tarpeellinen, se tuo yli 5000:lle pitkäaikaistyöttömälle mahdollisuuden jäädä ennenaikaiselle eläkkeelle. Tutkimusten mukaan tästä marginaaliryhmästä vain yksi prosentti työllistyy. Näin ollen ei ole realistista pitää heitä työnhakijoina ns. kortistossa.

Eläketuki vastaisi määrältään takuueläkettä, ja sitä maksettaisiin vanhuuseläkkeelle siirtymiseen tai 65 vuoden iän täyttämiseen saakka. Esitykseen sisältyy lisäksi ehdotus tuloverolain muuttamisesta siten, että verotuksessa eläketukeen sovellettaisiin eläkettä koskevia säännöksiä. Hakijalla olisi oikeus myös eläkkeensaajan asumistukeen, kansaneläkelain mukaiseen lapsikorotukseen sekä eläkettä saavan hoitotukeen.

Lex Lindströmiä on kritisoitu esimerkiksi sen väliaikaisuuden vuoksi, se kaunistaisi työttömyystilastoja hetkellisesti. Lisäksi lähinnä vasemmistosta väitetään, että se tuo saajalleen käteen vain 50 euroa enemmän kuin työttömyyskorvaus. Tilastojen kaunistamiseksi lakeja ei säädetä. Viisikymppinen kuussa ei ole huono, jos todennäköisin vaihtoehto on nykymalli jossa yli 60 vuotias työtön saa eläkeikään asti työmarkkinatuen ja joutuu sen lisäksi turhaan säännöllisesti uusimaan työnhakuaan ja osallistumaan työllistämispalveluihin.

Näiden yli 5000:n ihmisen kannalta laki on realistinen ja inhimillinen. Lisäksi se vapauttaa resursseja työkykyisten palveluihin joita voidaan keskittää ehkäisemään pitkäaikaistyöttömyyden kasvua. Myöskin kuntatalous hyötyy laista, joka siirtää Kelan piiriin työmarkkinatukea saaneita ihmisiä. Lex Lindström ei ole suuri kustannus, mutta sen vaikutus on ihmisille, työvoimapalveluille ja kunnille suuri. Hienoa että Perussuomalaiset saivat jälleen yhden hyvän esityksensä hallituksessa läpi.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Taksiuudistuksen kompromisseista on tullut kiitosta

Hallituksen esityksessä liikennekaaresta on erityisiä perussuomalaisille tärkeitä asioita, joista olemme saaneet aikaan hyviä kompromissiratkaisuja. Alan yrittäjiltä on tullut kiitosta suunnitellun pienimuotoisen toiminnan poistumisesta esityksestä. Jos kuka tahansa olisi voinut ajaa taksia 10 000 euron ansaintatasoon asti, alalle olisi syntynyt kahdet markkinat ja harmaan talouden mahdollisuudet olisivat lisääntyneet. Perussuomalaiset ovat lisäksi vaatineet, että taksiyrittäjän kotipaikka voi olla vain Suomi, yrityksellä pitää olla suomalainen y-tunnus ja auton pitää olla rekisteröitynä Suomeen. On tärkeää, että alan toimijat ovat jatkossakin kaikilta osin suomalaisen sääntelyn piirissä. Näistä muutoksista taksiyrittäjät ovat kiittäneet, kuten myös siirtymäajan pidentämisestä, jolloin alan nykyisillä toimijoilla on riittävästi aikaa mukauttaa toimintansa uuden lainsäädännön mukaiseksi.

Yksi perussuomalaisten tärkeimmistä kriteereistä on jatkossakin määritelty pääasiallinen asemapaikka ja päivystysaika. Taksi voisi kuitenkin uudistuksen myötä jäädä odottamaan kyytiläisiä myös ilmoittamansa asemapaikkansa ulkopuolelta, ja muilta paikkakunnilta voidaan tulla paikkaamaan kysyntää toiselle paikkakunnalle. Asemapaikkasääntelyn ja päivystysvelvoitteen keventäminen on hiukan huolestuttanut taksiyrittäjiä, jotka ovat toivoneet tarkennuksia kirjaukseen, jotta tavoite palvelujen turvaamisesta erityisesti haja-asutusalueilla tulisi turvatuksi.

Uudistuksessa on huomioitu taksiliikenteen asiakaskunnan erityisryhmät, jotka ovatkin suuri osa asiakkaista. Taksin kuljettajaan kohdistuvat poikkeuksellisen tiukat soveltuvuusvaatimukset ovat perusteltuja koska suuri osa asiakkaista on toimintakyvyltään rajoittuneita ja asiakas on taksissa usein yksin kuljettajan kanssa. Erityisen tärkeä seikka on vaatimus riittävästä vuorovaikutus- ja kielitaidosta. Koska osaamista ei jatkossa todenneta kokeilla tai tarkastuksilla eikä kouluttautumista vaadita, on kiinnitettävä huomiota siihen, miten taataan riittävä osaaminen varsinkin erityisryhmien palveluun. Terve aikuinen pystyy arvioimaan saamansa palvelun tason ja antamaan palautetta mutta esimerkiksi lasten, vammaisten ja vanhusten osalta on oltava keinot valvoa kuljettajan soveltuvuutta.

Koko liikennejärjestelmän uudelleen tarkastelu on mittava hanke. Taksiuudistus on merkittävä osa ykkösvaihetta, jossa liikennekaareen kootaan ja mahdollisuuksien mukaan yhtenäistetään erityisesti tieliikenteen säännöksiä. Kakkosvaiheessa tavoitteena on ottaa kokonaisuuteen mukaan myös lento-, meri- ja raideliikenne. Liikennepalvelujen ostot ja muu julkinen tuki liikennejärjestelmälle ovat valtion- ja kuntataloudessa merkittävä menoerä. Kun palveluja voitaisiin tarjota, yhdistellä ja käyttää monipuolisemmin ja tehokkaammin, voitaisiin saavuttaa merkittäviä kustannussäästöjä. Liikennekaaren keskeisenä tavoitteena on luoda edellytykset liikennepalvelujen tarjoamiselle asiakaslähtöisesti sekä luoda edellytykset liikenteen digitalisaatiolle ja uusille liiketoimintamalleille ja yrittäjyydelle.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Perhevapaista aiheutuvia kustannuksia tasataan

Vanhemmuuden kustannukset ohjautuvat pääosin naispuolisen työntekijän työnantajalle ja tämä aiheuttaa sen, että nuoret synnytysikäiset naiset ajautuvat pysyvien työpaikkojen sijaan pätkätöihin. Tästä syystä heidän työuraansa muodostuu vanhemmuudesta johtuen aukkoja, joka näkyy myöhemmin esimerkiksi matalampana eläketasona kuin miehillä on.

Hallitus on nyt esittänyt uudistusta jonka myötä naispuolisen työntekijän perhevapaista aiheutuvia vanhemmuuden kustannuksia tasattaisiin työnantajalle maksettavalla 2 500 euron kertakorvauksella. Uudistuksesta aiheutuvat kustannukset rahoitettaisiin työtulovakuutuksesta työnantajien rahoittamalla vakuutusmaksuosuudella. Tavoite jakaa vanhemmuuden kustannuksista yrityksille aiheutuvaa rahoitusvastuuta tasaisemmin kaikkien työnantajien kesken on perusteltu.

Korvauksen saamisen edellytyksenä olisi, että työsuhde työnantajaan on kestänyt vähintään kolme kuukautta ennen äitiysrahakauden alkua ja että se perustuu vähintään vuodeksi tehtyyn työsopimukseen. Lisäksi edellytettäisiin, että työntekijän työajan on äitiys- tai adoptioäidin vanhempainrahakauden alkaessa oltava vähintään 80 prosenttia alan kokoaikaisen työntekijän säännöllisestä työajasta. Vastaavasti korvausta maksettaisiin adoptioäidin työnantajalle tämän maksaessa palkkaa vanhempainrahakaudella.

Esitys perustuu hallituksen kustannuskilpailukykyä vahvistaviin toimiin. Uudistuksen tavoitteena on osaltaan tukea Suomen kilpailukykyä edistämällä naisvaltaisen yritysten työllistämistä ja kasvua. Maamme kaikista yrityksistä 99,8 prosenttia on pieniä ja keskikokoisia eli alle 250 henkilöä työllistäviä yrityksiä. Yksityisen sektorin henkilöstöstä nämä yritykset työllistävät 65 prosenttia ja tekevät yli puolet yritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta. Pk-yritysten merkitys kansantaloudelle on erittäin tärkeä.

Varsinkin pienelle yritykselle vanhemmuuden kustannukset ovat valtava rasite. Yhden vauvan on katsottu maksavan työntekijän keskimääräisestä kuukausipalkasta laskettuna äidin työnantajalle noin 17 000 euroa. Kolme keskeisintä kuluerää ovat raskaudenaikaiset sairauspoissaolot, äitiyslomalla kertyvät lomarahat sekä sairaan lapsen hoitokulut. Tämän on katsottu olevan iso tulppa nuorten naisten työllistymiselle ja rasite naisvaltaisille aloille ja pienyrittäjille henkilökunnan palkkaamisessa.

Tämä uudistus on asia jota Perussuomalaiset Naiset ovat vaatineet. Uudistus on oikea askel naisten tasa-arvoisempaan asemaan työmarkkinoilla ja helpotus varsinkin naisvaltaisten alojen pienyrittäjille.

Suomen Yrittäjänaisten vaikuttamistyön kärkitavoitteisiin on kuluvana vuonna kuulunut vanhemmuudenvapaakulujen tasaaminen yhteisvastuullisesti ja laajalta veropohjalta. Suomen Yrittäjien mukaan tavoite jakaa vanhemmuuden kustannuksista yrityksille aiheutuvaa rahoitusvastuuta tasaisemmin kaikkien työnantajien kesken on perusteltu, mutta yrittäjät toivovat rahoituspohjaa edelleen laajennettavaksi.

Maan talouden kannalta työllisyyden edistäminen on erityisen tärkeää ja siksi kaikki tavat helpottaa yritysten toimintaedellytyksiä ovat tervetulleita. Askarruttamaan jäi, että tämä uudistus ei käsittääkseni koske naisyrittäjää joka joutuu esimerkiksi palkkaamaan sijaisen oman äitiys- ja vanhempainvapaan ajaksi. Vastaavanlainen korvaus yrittäjän vanhemmuudesta johtuviin kuluihin olisi omiaan edistämään ja rohkaisemaan nuoria naisia myös yrittäjyyteen.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Sisäilmasairauksien aiheuttajat, ehkäisy ja hoito – ratkaisuja kasvavaan ongelmaan

Käsittelimme Eduskunnan kansalaisinfossa 13.9.2016 tärkeää aihetta joka vaikuttaa yhä useamman suomalaisen päivittäiseen arkeen. Päättäjät ovat saaneet viime aikoina hyvin paljon viestiä tästä ongelmasta huolestuneilta ihmisiltä, viimeksi ”Vihaisilta äideiltä”. Ongelma ei ole uusi, siitä on puhuttu jo vuosia ja se on päässyt paisumaan ratkaisujen puutteessa.

Työterveyslaitoksen mukaan Suomessa ainakin 800 000 ihmistä altistuu päivittäin sisäilmaongelmille. Altistumista kosteusvaurioille voi tapahtua niin kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin. Rakentamisen ja korjauksen tavoista on puhuttu paljon ja niihin etsitty oikeita tapoja ja ratkaisuja, samoin rakennusten oikeanlaista käyttöä ohjeistetaan.

Kuitenkin kosteusvaurioiden johdosta jo sairastuneet ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle. Kemikaaliherkistyneiden sekä sairastuneiden määrä kasvaa jatkuvasti ja sairastuneiden joukossa on kasvavassa määrin lapsia. Lukuisten kansainvälisten tutkimusten mukaan kyseessä on voimakkaasti kasvava, työkyvyttömyyttä ja syrjäytymistä lisäävä kansanterveysongelma. Jos oireiluun ei reagoida ajoissa ja oikealla tavalla, sairaus muuttuu krooniseksi ja aiheuttaa merkittäviä seurauksia sairastuneiden elämään, kuten toimeentulon ja työ- tai opiskelupaikan menetys, taloudellinen romahdus, sosiaalinen eristäytyminen ja jopa kodittomuus.

Monen sisäilman vuoksi sairastuneen oireita ei oteta vakavasti, vaan ne tilastoidaan vasten asianomaisten tahtoa psyykkisinä sairauksina mielenterveyspotilastilastoihin. Tällaisia kokemuksia on suurella osalla sairastuneista, joten syntyvä tilastollinen harha on oletettavasti merkittävä. Sairastumisen tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja varhainen puuttuminen tilanteeseen ovat edellytykset sairauden pahenemisen ehkäisemiseksi. Putoaminen työelämästä tai nuoren syrjäytyminen sisäilmasairauden vuoksi aiheuttaa yhteiskunnalle suurempia kustannuksia kuin ennaltaehkäisy ja kuntoutus.

Vuonna 2015 ympäristöherkkyys lisättiin kansainväliseen ICD-10-tautiluokitukseen Suomessa nimikkeellä R68.81 ”Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille”. Kyseinen koodi ei kuvaa sairautta, vaan oireita, eikä täten oikeuta esimerkiksi sosiaalivakuutusetuuksiin. Koodi ei siis tuo kuntouttavaa apua sisäilmasairastuneille. Toistaiseksi on myös määrittelemättä, lasketaanko sisäilman kosteusvauriomikrobit ja kemikaalit näihin ”tavanomaisiin tekijöihin”.

Jos Kela ei myönnä sisäilman aiheuttamaa oirekuvaa sairaudeksi, jäävät sairaspäivärahat saamatta. Sairaspäivärahaa hakiessa ei voi samanaikaisesti olla työtön työnhakija. Sisäilmasta sairastunut ei voi myöskään päästä sairaseläkkeelle tai saada tarvittavaa päivittäistä apua ja tukea, vaikka olisi pysyvästi invalidisoitunut, kun virallista sairautta tai todistetta invaliditeetista ei ole. Sisäilmasairauksiin liittyviä eläkkeitä, ammattitauteja ja työperäisiä sairauksia ei pääasiallisesti tällä hetkellä korvata. Kuntouttavia toimia korvataan satunnaisesti, kun diagnoosiksi saadaan jokin muu kuin itse sisäilmasairastuminen. Nykyisellään vaikeassakin tilanteessa olevat sairastuneet jäävät vaille yhteiskunnan apua tai tukea, eivätkä heidän kohdallaan toteudu samat perustuslailliset oikeudet kuin muilla kansalaisilla.

Sairastuneiden ohjaaminen erilaisiin käyttäytymisterapioihin, tavoitteena opetella sietämään mm. hometoksiini-altistusta, on lisääntynyt. Työterveyslaitos ohjaa ympäristösairaita näihin terapioihin järjestelmällisesti, jopa pieniä lapsiakin, jotka oireilevat ns. homekouluissa. Kokemusten kautta paras tapa edistää paranemista on altistuksen välttäminen.

Lääkärikoulutukseen ei Suomessa vielä sisälly erilaisten altisteiden tunnistamista, niihin liittyvien oireiden diagnosointia ja hoitoa. Virallinen lääkärikoulutus esittää edelleen ympäristömyrkkyjen aiheuttamien sairastumisten olevan puhtaasti psykosomaattispohjaisia. Lääkärikoulutuksen ja yleisen tietotaidon saaminen ajanmukaiselle tasolle on yksi perusedellytys sille, että maahan saadaan luotua uusia tuki- ja toimintajärjestelmiä, jotka estävät sairastuneiden putoamisen normaalielämästä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sairastuneet tarvitsevat uuden diagnoosinumeron/-numerot saadakseen tukea toimenpiteisiin ehkäisemään lisäsairastumista, tukea kuntoutumiseen, työllistymiseen, sairastuneille soveltuvien asuntojen hankintaan ja yhdenvertaisen sosiaaliturvan. Lisäksi terveydenhoitohenkilökunnalle tarvitaan ajanmukaista koulutusta sairauden diagnosointiin ja hoitoon.

Kansalaisinfon tilaisuus videoitiin ja tästä linkistä löytyy asiantuntevia puheenvuoroja oikeus- ja työministeri Jari Lindströmiltä, biokemisti Pekka Nikkolalta, dosentti Esa-Matti Liliukselta ja Claeris Oy:n tekniseltä johtajalta Kari Enrothilta.

https://www.suomenuutiset.fi/sisailmasairaudet-ovat-kansantauti/

 

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Hankintalakiuudistuksessa vastuu sen hyödyntämisestä on ostajalla

Hankintalain keskeisiin muutoksiin kuuluu muun muassa pienten ja keskisuurten toimijoiden aseman parantaminen ja kansallisten hankintamenettelyjen keventäminen huomattavasti. Hankintalakiuudistus on hyvänä kannustimena julkisten hankintasopimusten jakamiseen osiin, eli kilpailuttamaan hankinnat joko kokonaan pienempinä erinä tai sallimaan suurissa hankinnoissa osatarjoukset. PK-yritysten näkökulmasta esitetty hankintojen jakaminen antaa niille paremmat mahdollisuudet kilpailla suuryritysten kanssa. Suomessa PK-sektori on suuri työllistäjä ja kun nyt helpotetaan sen toimintaedellytyksiä, toiveena on tätä kautta myös suomalaisen työn ja yrittämisen kasvu.

Lakiehdotus rohkaisee esimerkiksi elintarvikehankinnoissa ottamaan huomioon nykyistä enemmän ruuan tuoreutta, maukkautta ja laatua koskevia näkökohtia. Yksi tehokkaimpia keinoja mahdollistaa myös alueen pienempien yritysten pääsy hankintoihin on sallia myös isommissa hankinnoissa osatarjousten tekeminen.

Esityksessä ehdotetaan tarjouksen valintaa koskevaa systematiikkaa muutettavaksi siten, että tarjouksen valintaperusteena olisi aina kokonaistaloudellinen edullisuus. Usein se halvin vaihtoehto ei ole laadullisesti paras, eikä edes taloudellisesti. Valintaperusteena lähipalvelut ja kotimaisuus voidaan laskea kokonaistaloudellisimmaksi, kun monet välilliset tulot koituvat lähiseudun hyväksi.

Muutoksen myötä jää vastuu sen hyödyntämisestä ostajalle. Kunnissa virkamiesten ja päättäjien on toimittava vastuullisesti ja otettava päätöksissään huomioon lain suomat mahdollisuudet.

Me päättäjät olemme saaneet huolestuneita viestejä liittyen hankintalakiuudistuksen vaikutuksista vammaisten palveluihin. Pelätään, että tulevien sote-alueiden hankintayksikkö ei huomioi asiakkaidensa yksilöllisiä tarpeita eikä anna vaikutusmahdollisuuksia heidän koko elämänsä mittaisten palvelujen järjestämiseen, sanoo Mäkipää ja muistuttaa, että vammaisten ihmisten asema on huomioitu ehdotuksessa monin tavoin. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi omat menettelysäännöt sosiaali- ja terveyspalveluhankintoja sekä muita erityisiä palveluhankintoja varten. On tärkeää, että näissä palveluissa huomioidaan asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja kuuleminen sekä muu lainsäädäntö kuten esimerkiksi sosiaalihuoltolaki ja vammaispalvelulaki. Palvelun ostajan on huomioitava laatu, jatkuvuus ja erityistarpeet. Varsinkin pitkäkestoisia hoito- ja asiakassuhteita koskevissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on määritettävä sopimusten kesto ja muut ehdot tarkoituksenmukaisiksi erityisesti muistisairaiden vanhusten ja vammaisten palveluille.

On täysin ostajan päätettävissä kuinka korkealaatuista palvelua se haluaa asiakkaille tai potilaille ostaa. Palvelun käyttäjien kuulemista ennakolta suositellaan jo nyt, mutta asiaa korostetaan entisessään uudessa laissa. Viime kädessä kuitenkin ostajalla on edelleen merkittävä rooli siinä, kuinka suurina erinä ja kuinka tiukoin ehdoin se hankinnan kilpailuttaa.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti