Sisäilmasairauksien aiheuttajat, ehkäisy ja hoito – ratkaisuja kasvavaan ongelmaan

Käsittelimme Eduskunnan kansalaisinfossa 13.9.2016 tärkeää aihetta joka vaikuttaa yhä useamman suomalaisen päivittäiseen arkeen. Päättäjät ovat saaneet viime aikoina hyvin paljon viestiä tästä ongelmasta huolestuneilta ihmisiltä, viimeksi ”Vihaisilta äideiltä”. Ongelma ei ole uusi, siitä on puhuttu jo vuosia ja se on päässyt paisumaan ratkaisujen puutteessa.

Työterveyslaitoksen mukaan Suomessa ainakin 800 000 ihmistä altistuu päivittäin sisäilmaongelmille. Altistumista kosteusvaurioille voi tapahtua niin kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin. Rakentamisen ja korjauksen tavoista on puhuttu paljon ja niihin etsitty oikeita tapoja ja ratkaisuja, samoin rakennusten oikeanlaista käyttöä ohjeistetaan.

Kuitenkin kosteusvaurioiden johdosta jo sairastuneet ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle. Kemikaaliherkistyneiden sekä sairastuneiden määrä kasvaa jatkuvasti ja sairastuneiden joukossa on kasvavassa määrin lapsia. Lukuisten kansainvälisten tutkimusten mukaan kyseessä on voimakkaasti kasvava, työkyvyttömyyttä ja syrjäytymistä lisäävä kansanterveysongelma. Jos oireiluun ei reagoida ajoissa ja oikealla tavalla, sairaus muuttuu krooniseksi ja aiheuttaa merkittäviä seurauksia sairastuneiden elämään, kuten toimeentulon ja työ- tai opiskelupaikan menetys, taloudellinen romahdus, sosiaalinen eristäytyminen ja jopa kodittomuus.

Monen sisäilman vuoksi sairastuneen oireita ei oteta vakavasti, vaan ne tilastoidaan vasten asianomaisten tahtoa psyykkisinä sairauksina mielenterveyspotilastilastoihin. Tällaisia kokemuksia on suurella osalla sairastuneista, joten syntyvä tilastollinen harha on oletettavasti merkittävä. Sairastumisen tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja varhainen puuttuminen tilanteeseen ovat edellytykset sairauden pahenemisen ehkäisemiseksi. Putoaminen työelämästä tai nuoren syrjäytyminen sisäilmasairauden vuoksi aiheuttaa yhteiskunnalle suurempia kustannuksia kuin ennaltaehkäisy ja kuntoutus.

Vuonna 2015 ympäristöherkkyys lisättiin kansainväliseen ICD-10-tautiluokitukseen Suomessa nimikkeellä R68.81 ”Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille”. Kyseinen koodi ei kuvaa sairautta, vaan oireita, eikä täten oikeuta esimerkiksi sosiaalivakuutusetuuksiin. Koodi ei siis tuo kuntouttavaa apua sisäilmasairastuneille. Toistaiseksi on myös määrittelemättä, lasketaanko sisäilman kosteusvauriomikrobit ja kemikaalit näihin ”tavanomaisiin tekijöihin”.

Jos Kela ei myönnä sisäilman aiheuttamaa oirekuvaa sairaudeksi, jäävät sairaspäivärahat saamatta. Sairaspäivärahaa hakiessa ei voi samanaikaisesti olla työtön työnhakija. Sisäilmasta sairastunut ei voi myöskään päästä sairaseläkkeelle tai saada tarvittavaa päivittäistä apua ja tukea, vaikka olisi pysyvästi invalidisoitunut, kun virallista sairautta tai todistetta invaliditeetista ei ole. Sisäilmasairauksiin liittyviä eläkkeitä, ammattitauteja ja työperäisiä sairauksia ei pääasiallisesti tällä hetkellä korvata. Kuntouttavia toimia korvataan satunnaisesti, kun diagnoosiksi saadaan jokin muu kuin itse sisäilmasairastuminen. Nykyisellään vaikeassakin tilanteessa olevat sairastuneet jäävät vaille yhteiskunnan apua tai tukea, eivätkä heidän kohdallaan toteudu samat perustuslailliset oikeudet kuin muilla kansalaisilla.

Sairastuneiden ohjaaminen erilaisiin käyttäytymisterapioihin, tavoitteena opetella sietämään mm. hometoksiini-altistusta, on lisääntynyt. Työterveyslaitos ohjaa ympäristösairaita näihin terapioihin järjestelmällisesti, jopa pieniä lapsiakin, jotka oireilevat ns. homekouluissa. Kokemusten kautta paras tapa edistää paranemista on altistuksen välttäminen.

Lääkärikoulutukseen ei Suomessa vielä sisälly erilaisten altisteiden tunnistamista, niihin liittyvien oireiden diagnosointia ja hoitoa. Virallinen lääkärikoulutus esittää edelleen ympäristömyrkkyjen aiheuttamien sairastumisten olevan puhtaasti psykosomaattispohjaisia. Lääkärikoulutuksen ja yleisen tietotaidon saaminen ajanmukaiselle tasolle on yksi perusedellytys sille, että maahan saadaan luotua uusia tuki- ja toimintajärjestelmiä, jotka estävät sairastuneiden putoamisen normaalielämästä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sairastuneet tarvitsevat uuden diagnoosinumeron/-numerot saadakseen tukea toimenpiteisiin ehkäisemään lisäsairastumista, tukea kuntoutumiseen, työllistymiseen, sairastuneille soveltuvien asuntojen hankintaan ja yhdenvertaisen sosiaaliturvan. Lisäksi terveydenhoitohenkilökunnalle tarvitaan ajanmukaista koulutusta sairauden diagnosointiin ja hoitoon.

Kansalaisinfon tilaisuus videoitiin ja tästä linkistä löytyy asiantuntevia puheenvuoroja oikeus- ja työministeri Jari Lindströmiltä, biokemisti Pekka Nikkolalta, dosentti Esa-Matti Liliukselta ja Claeris Oy:n tekniseltä johtajalta Kari Enrothilta.

https://www.suomenuutiset.fi/sisailmasairaudet-ovat-kansantauti/

 

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Hankintalakiuudistuksessa vastuu sen hyödyntämisestä on ostajalla

Hankintalain keskeisiin muutoksiin kuuluu muun muassa pienten ja keskisuurten toimijoiden aseman parantaminen ja kansallisten hankintamenettelyjen keventäminen huomattavasti. Hankintalakiuudistus on hyvänä kannustimena julkisten hankintasopimusten jakamiseen osiin, eli kilpailuttamaan hankinnat joko kokonaan pienempinä erinä tai sallimaan suurissa hankinnoissa osatarjoukset. PK-yritysten näkökulmasta esitetty hankintojen jakaminen antaa niille paremmat mahdollisuudet kilpailla suuryritysten kanssa. Suomessa PK-sektori on suuri työllistäjä ja kun nyt helpotetaan sen toimintaedellytyksiä, toiveena on tätä kautta myös suomalaisen työn ja yrittämisen kasvu.

Lakiehdotus rohkaisee esimerkiksi elintarvikehankinnoissa ottamaan huomioon nykyistä enemmän ruuan tuoreutta, maukkautta ja laatua koskevia näkökohtia. Yksi tehokkaimpia keinoja mahdollistaa myös alueen pienempien yritysten pääsy hankintoihin on sallia myös isommissa hankinnoissa osatarjousten tekeminen.

Esityksessä ehdotetaan tarjouksen valintaa koskevaa systematiikkaa muutettavaksi siten, että tarjouksen valintaperusteena olisi aina kokonaistaloudellinen edullisuus. Usein se halvin vaihtoehto ei ole laadullisesti paras, eikä edes taloudellisesti. Valintaperusteena lähipalvelut ja kotimaisuus voidaan laskea kokonaistaloudellisimmaksi, kun monet välilliset tulot koituvat lähiseudun hyväksi.

Muutoksen myötä jää vastuu sen hyödyntämisestä ostajalle. Kunnissa virkamiesten ja päättäjien on toimittava vastuullisesti ja otettava päätöksissään huomioon lain suomat mahdollisuudet.

Me päättäjät olemme saaneet huolestuneita viestejä liittyen hankintalakiuudistuksen vaikutuksista vammaisten palveluihin. Pelätään, että tulevien sote-alueiden hankintayksikkö ei huomioi asiakkaidensa yksilöllisiä tarpeita eikä anna vaikutusmahdollisuuksia heidän koko elämänsä mittaisten palvelujen järjestämiseen, sanoo Mäkipää ja muistuttaa, että vammaisten ihmisten asema on huomioitu ehdotuksessa monin tavoin. Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi omat menettelysäännöt sosiaali- ja terveyspalveluhankintoja sekä muita erityisiä palveluhankintoja varten. On tärkeää, että näissä palveluissa huomioidaan asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja kuuleminen sekä muu lainsäädäntö kuten esimerkiksi sosiaalihuoltolaki ja vammaispalvelulaki. Palvelun ostajan on huomioitava laatu, jatkuvuus ja erityistarpeet. Varsinkin pitkäkestoisia hoito- ja asiakassuhteita koskevissa sosiaali- ja terveyspalveluissa on määritettävä sopimusten kesto ja muut ehdot tarkoituksenmukaisiksi erityisesti muistisairaiden vanhusten ja vammaisten palveluille.

On täysin ostajan päätettävissä kuinka korkealaatuista palvelua se haluaa asiakkaille tai potilaille ostaa. Palvelun käyttäjien kuulemista ennakolta suositellaan jo nyt, mutta asiaa korostetaan entisessään uudessa laissa. Viime kädessä kuitenkin ostajalla on edelleen merkittävä rooli siinä, kuinka suurina erinä ja kuinka tiukoin ehdoin se hankinnan kilpailuttaa.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Suomalainen ruuantuotanto on turvattava

Maaseutukulttuuri on suomalaista perinnettä joka tulee säilyttää monimuotoisena. Suomalaiset haluavat syödä kotimaista ruokaa. On myönnettävä että suomalaisen maanviljelyn ja kotimaisen ruokatuotannon tilanne ei ole hyvä. Tällä hallituskaudella suurin vaikutus on varmaankin ollut Venäjä-pakotteilla, mutta kriisiin ajautuminen on tapahtunut pitkällä aikavälillä. Mm. liiallinen valvonta ja holhoaminen ovat johtaneet lamaannukseen ja byrokratiaan. Tämä on nähty erityisen hyvin menneillä hallituskausilla. Oppositio peräänkuuluttaa nopeaa byrokratian keventämistä, kun ovat olleet itse sitä paisuttamassa.

Maaseudun yrittäjyyden haasteet ovat pääosin samoja kuin muidenkin yrittäjien. Kustannukset ovat Euroopan kalleimpien joukossa ja erilaiset ympäristövelvotteet ja –verot tulevat maatalouselinkeinoille kalliiksi. Keskittämisen huumassa on unohdettu, että elinvoimaisen maaseudun ja yrittämisen ylläpitämiseen tarvitaan maataloustukien lisäksi lähipalveluja ja kunnossa olevat liikenneyhteydet. Ympäristösyillä ei pidä harjoittaa keskittämispolitiikkaa.

Elinvoimaisia kyliä on kuollut koulujen, postien ja kaupallisten palveluiden keskittämisen seurauksena, vaikka keskittämisen hyödyt ovat usein näennäisiä. Kehitys on seurausta useiden vuosien ajalta valtion ja EU:n harjoittamasta tilakokojen kasvattamiseen tähtäävästä väärästä maaseutupolitiikasta. Tämä linja näyttäisi ainakin vihreillä jatkuvan. Nyt hallituksen linjana on pitää maa kaikkialla asuttuna ja elinvoimaisena.

Maataloustuotannon säilyminen takaa muidenkin elintarvikesektorin työpaikkojen säilymisen. Suomalainen maatalous työllistää seurannaisvaikutuksineen noin 300 000 ihmistä. Maatalouden tukemisella on kauaskantoiset vaikutukset, ilman tukia menetettäisiin työpaikkoja elintarviketeollisuudesta sekä monelta muulta välilliseltä sektorilta ja ruoka tuotaisiin maailmalta.

Elintarvikeomavaraisuuden turvaamisen lisäksi on panostettava valkuaisrehu- ja energiaomavaraisuuden lisäämiseen sekä luomutuotteiden kysyntään vastaamiseen. Kriisivalmius ja huoltovarmuus edellyttävät panostuksia varmuusvarastointiin. Suomella on runsaasti vahvuuksia, jotka auttavat ylläpitämään kansallista huoltovarmuuttamme. Tämä on tärkeä motiivi sille, että me tuemme kaikin tavoin suomalaista ruuantuotantoa.

Maataloustuotanto vaatii pitkäaikaista sitoutumista yrittäjältä. Investoinnit tehdään kymmeniksi vuosiksi. Poliittisten päätösten on oltava ennakoitavia ja mahdollistettava yritystalouden suunnitelmallisen kehittämisen ja sukupolvenvaihdokset. Myöskään rakentamista ei pidä vaikeuttaa, kuuleman mukaan esimerkiksi uuden navetan rakennuslupaa joutuu odottamaan liian pitkään.

Tukien maksaminen ei saa viivästyä, tuottajan osuus ruuan hinnasta on riittämätön ja viljelijän on kuitenkin maksettava lainansa ja laskunsa. Kyse ei ole pelkästään viljelijän toimeentulosta, jos rahaa ei tule, tilan toimintaa ei voi jatkaa.

Hallitusohjelmaan on kirjattu linjaukset maatalouden kannattavuuden parantamiseksi mm. tukijärjestelmiä yksinkertaistamalla. Ne ovat oikean suuntaiset, mutta eivät nyt pelkästään riitä, kun EU:n ja Venäjän keskinäiset pakotteet ja EU:n maatalousuudistus ovat sotkeneet markkinoita. Sinne meidän pitää nyt pyrkiä voimakkaasti vaikuttamaan. Pakotepolitiikka olisi saatava loppumaan. Tämän lisäksi julkiset ruokahankinnat tulisi kilpailuttaa samoilla ehdoilla mitä suomalaisilta elintarvikkeilta vaaditaan.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Haja-asutusalueiden turvallisuuden heikkeneminen on huolestuttavaa

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut lyhyellä aikavälillä ja tämä heijastuu selvästi suomalaisten turvallisuudentunteeseen. Maanpuolustuksen suunnittelukunnan viimeisimmän tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa vastaajista kokee tulevaisuuden nyt turvattomampana, kun vuosi sitten näin ajatteli vain joka toinen. Sama määrä vastaajista näki turvattomuuden lisääntyvän lähitulevaisuudessa.

Suomen sisäisen turvallisuuden tilasta on laadittu selonteko nyt ensimmäisen kerran. Selonteon mukaan poliisien määrä tulee vähenemään tulevana vuonna 7000 poliisiin, ja vaikka poliisiasemien lakkautuslista hieman pieneni, vähennetään kuitenkin useita asemia. Väkilukuun suhteutettuna Suomessa kuolee tulipaloissa enemmän ihmisiä kuin useimmissa Euroopan maissa. Pienissä ja syrjäisissä kunnissa keskimääräiset toimintavalmiusajat ovat paikoitellen jo nyt kestämättömän pitkiä. Viranomaisten toimintavalmiusaikojen piteneminen, näkyvän poliisitoiminnan väheneminen ja erityisesti massarikosten selvittämisasteen heikko taso ovat kaikki vaikuttaneet turvallisuuden tunteen heikentymiseen.

Kehittyvä teknologia ja digitalisointi on turvallisuusviranomaisten hyödynnettävissä, mutta se ei korvaa ammattitaitoisia ihmisiä. Peltipönttö ei pysäytä rattijuoppoa eikä robotti vastaa hätäkeskuksessa. Jo nyt poliisi ja pelastuslaitos toimivat aivan äärirajoilla, eikä ihmisiä voida sieltä enää vähentää ilman kohtalokkaita seurauksia.

Selonteon mukaan viime vuonna harvaan asutuillakin seuduilla pelastuslaitoksen ensimmäinen yksikkö oli paikalla pelastustehtävässä keskimäärin 12,1 minuutissa tai nopeammin. Ensihoidon pitäisi ehtiä hätätilapotilaan luokse kahdeksassa minuutissa. Nopeus on erityisen tärkeää vakavissa tilanteissa, ja esimerkiksi Pirkanmaalla tavoitteisiin ei olla päästy. Siitä huolimatta Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä päätettiin heikentää Pohjois-Pirkanmaalla valmiusaikoja. Ambulanssin ympärivuorokautinen valmius Kihniössä ja Ylöjärven Kurussa puolittuu.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin päätöksiä ensihoidon palvelutason muutoksista on vaikea hyväksyä. Valmiusaikoja heikentämällä jätetään maakunnan laaja pohjoinen alue eriarvoiseen asemaan. Tampereelle lisättiin kaksi ambulanssia, maaseudun palveluita heikennetään. Onko tämä esimakua uusista sote-ratkaisuista?

Huonosta taloustilanteesta huolimatta sellaiset palvelut kuin ensihoito, poliisi ja palokunta pitää olla nopeasti tarvittaessa saatavilla kautta maan, myös syrjäseuduilla. Ihmisten pitää voida luottaa, että hätäkeskus vastaa ja että apu tulee ennen kuin on myöhäistä.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti

Suomi on säilytettävä turvallisena maana asua, yrittää ja tehdä työtä

Suomen sisäisen turvallisuuden tilasta on laadittu selonteko nyt ensimmäisen kerran. Kuluneen vuoden aikana Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut nopeasti ja suomalaisten turvallisuudentunne on heikentynyt merkittävästi. Maanpuolustuksen suunnittelukunnan viimeisimmän tutkimuksen mukaan kaksi kolmasosaa vastaajista kokee tulevaisuuden nyt turvattomampana, kun vuosi sitten näin ajatteli vain joka toinen. Sama määrä vastaajista katsoo että hallitsemattomaan maahanmuuttoon on varauduttu huonosti ja lähes puolet, että kansainväliseen terrorismiin on varauduttu huonosti. Edelleen kaksi kolmesta vastaajasta näki tur­vattomuuden lisääntyvän lähitulevaisuudessa.

Suomessa on jo nyt Euroopan maista vähiten poliiseja suhteutettuna väkilukuun. Uuden sisäisen turvallisuuden selonteon mukaan poliisien määrä tulee vähenemään tulevana vuonna 7000 poliisiin ja vaikka poliisiasemien lakkautuslista hieman pieneni, vähennetään kuitenkin useita asemia. Selvityksessä todetaan, että tehokas valvonta lisää katu- ja yhteiskuntarauhaa, mutta edellyttää nykyistä enemmän voimavaroja. Teknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia, mutta ei korvaa poliisin läsnäoloa. Huolestuttavin tilanne on haja-asutusalueilla, missä poliisia hälytettäessä pelätään avun tulevan liian myöhään. Yksi kysymys on poliisin resurssien kohdentaminen. Poliisin rakennemuutoksessa hallintoa oli tarkoitus vähentää, mutta nyt pitäisi tuoda esille, onko niin todellisuudessa tapahtunut.

Rajavartiolaitoksen henkilökunnasta on leikattu 25:n viime vuoden aikana neljännes. Neljä vuotta sitten laaditusta sopeuttamisohjelmasta seuraa, että itärajan valvontahenkilöstön määrä vähenee 40 prosenttia. Tähän tulossa oleva lisärahoitus on tarpeen, mutta onko rajavartioiden määrä sen jälkeenkään riittävä? Kun turvapaikanhakijoita alkoi virrata viime syksynä länsirajalta, kaikkia tulijoita ei pystytty rekisteröimään ja viimeisten tietojen mukaan kielteisen päätöksen saaneita on kadonnut tämän vuoden aikana jo noin 2500. Keskusrikospoliisin mukaan tähän liittyy vakavia uhkia. Tällainen laajamittainen laiton maahantulo on jatkossa oltava hallittavissa. Kuten selvityksen esipuheessa todetaan: ”Sisäisen turvallisuuden supistuvat resurssit ovat ristiriidassa turvallisuusviranomaisten lisääntyvien ja monimutkaistuvien tehtävien, kansalaisten odotusten sekä toimintaympäristön nopean muutoksen kanssa.”

Sisäministeriön virkamiesten näkemyksen mukaan turvallisuuden ylläpito vaikeutuu tulevaisuudessa koko maassa ja erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Sisäisen turvallisuuden muista viranomaisista poiketen pelastustoimi on pääosin kunnallinen toimija ja kuntien rahoituksen varassa. Esimerkiksi ensihoito- ja potilassiirtopalveluiden tuottamisesta sovitaan osana sote- ja maakuntauudistusta, maaseudulla ollaan huolestuneita näiden palveluiden riittävän nopeasta saatavuudesta. Terveydenhuoltolain uudistus v. 2010 siirsi järjestämisvastuun kunnilta sairaanhoitopiireille, jolloin ne siirsivät palveluiden tuottamisen itselleen ja pelastuslaitoksille. Sairaankuljetusliiton mukaan useat kunnat ovat raportoineet sairaankuljetusten kustannusten huomattavasta noususta. Kustannuspaineista johtuen esimerkiksi Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on päättänyt laskea hoitotason yksikön valmiutta pohjoisella haja-asutusalueella Kihniöllä ympärivuorokautisesta 12 tuntiin. Tällaiset toimenpiteet voivat aiheuttaa kohtalokkaita seurauksia.

Selonteon jälkeen tehtävässä poikkihallinnollisessa strategiassa on otettava huomioon kokonaisturvallisuus joka koostuu monesta hyvin erilaisesta asiasta. Yhtä lailla ihmisten päivittäiseen arkeen vaikuttava sosiaali-, terveys- ja päihdepolitiikka kuin kaukaiselta tuntuva hybridihyökkäyksen torjuminenkin ovat sisäisen turvallisuuden tekijöitä. Uudelle turvallisuustilanteelle on leimallista, että ulkoista ja sisäistä turvallisuutta ei voida enää erottaa toisistaan. Tällaisia uusia uhkia ovat esimerkiksi hybridi- ja kyberuhat sekä kasvanut terrorismin uhka. Konfliktialueilla taisteluihin osallistuneiden saapuminen ja paluu Suomeen sekä ääriliikkeistä kiinnostuneiden määrän kasvu ja heidän värväyksensä radikaaliin toimintaan kohottavat uhkaa. Suomen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden tilannekuva on kovin yhteneväinen ja toimenpiteet tunnistettujen uhkien torjumiseksi ovat nyt hallituksen vastuulla.

Sen lisäksi, että tulevaan strategiatyöhön ollaan ottamassa laajasti mukaan eri sidosryhmiä, on pyrittävä rakentavampaan kansalaiskeskusteluun ja avoimempaan tiedottamiseen. Hallitusohjelmaan on kirjattu ”Suomi on maailman turvallisin maa asua, yrittää ja tehdä työtä”. Ahkerat ja oikeudentuntoiset suomalaiset ovat tällaisen maan ansainneet, sen turvallisuudesta on yhteisvoimin pidettävä huolta.

Tallennettu kategorioihin Blogimerkintä | Jätä kommentti