Sisäilmasairauksien aiheuttajat, ehkäisy ja hoito – ratkaisuja kasvavaan ongelmaan

Käsittelimme Eduskunnan kansalaisinfossa 13.9.2016 tärkeää aihetta joka vaikuttaa yhä useamman suomalaisen päivittäiseen arkeen. Päättäjät ovat saaneet viime aikoina hyvin paljon viestiä tästä ongelmasta huolestuneilta ihmisiltä, viimeksi ”Vihaisilta äideiltä”. Ongelma ei ole uusi, siitä on puhuttu jo vuosia ja se on päässyt paisumaan ratkaisujen puutteessa.

Työterveyslaitoksen mukaan Suomessa ainakin 800 000 ihmistä altistuu päivittäin sisäilmaongelmille. Altistumista kosteusvaurioille voi tapahtua niin kodeissa, päiväkodeissa, kouluissa kuin työpaikoillakin. Rakentamisen ja korjauksen tavoista on puhuttu paljon ja niihin etsitty oikeita tapoja ja ratkaisuja, samoin rakennusten oikeanlaista käyttöä ohjeistetaan.

Kuitenkin kosteusvaurioiden johdosta jo sairastuneet ovat jääneet aivan liian vähälle huomiolle. Kemikaaliherkistyneiden sekä sairastuneiden määrä kasvaa jatkuvasti ja sairastuneiden joukossa on kasvavassa määrin lapsia. Lukuisten kansainvälisten tutkimusten mukaan kyseessä on voimakkaasti kasvava, työkyvyttömyyttä ja syrjäytymistä lisäävä kansanterveysongelma. Jos oireiluun ei reagoida ajoissa ja oikealla tavalla, sairaus muuttuu krooniseksi ja aiheuttaa merkittäviä seurauksia sairastuneiden elämään, kuten toimeentulon ja työ- tai opiskelupaikan menetys, taloudellinen romahdus, sosiaalinen eristäytyminen ja jopa kodittomuus.

Monen sisäilman vuoksi sairastuneen oireita ei oteta vakavasti, vaan ne tilastoidaan vasten asianomaisten tahtoa psyykkisinä sairauksina mielenterveyspotilastilastoihin. Tällaisia kokemuksia on suurella osalla sairastuneista, joten syntyvä tilastollinen harha on oletettavasti merkittävä. Sairastumisen tunnistaminen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja varhainen puuttuminen tilanteeseen ovat edellytykset sairauden pahenemisen ehkäisemiseksi. Putoaminen työelämästä tai nuoren syrjäytyminen sisäilmasairauden vuoksi aiheuttaa yhteiskunnalle suurempia kustannuksia kuin ennaltaehkäisy ja kuntoutus.

Vuonna 2015 ympäristöherkkyys lisättiin kansainväliseen ICD-10-tautiluokitukseen Suomessa nimikkeellä R68.81 ”Jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille”. Kyseinen koodi ei kuvaa sairautta, vaan oireita, eikä täten oikeuta esimerkiksi sosiaalivakuutusetuuksiin. Koodi ei siis tuo kuntouttavaa apua sisäilmasairastuneille. Toistaiseksi on myös määrittelemättä, lasketaanko sisäilman kosteusvauriomikrobit ja kemikaalit näihin ”tavanomaisiin tekijöihin”.

Jos Kela ei myönnä sisäilman aiheuttamaa oirekuvaa sairaudeksi, jäävät sairaspäivärahat saamatta. Sairaspäivärahaa hakiessa ei voi samanaikaisesti olla työtön työnhakija. Sisäilmasta sairastunut ei voi myöskään päästä sairaseläkkeelle tai saada tarvittavaa päivittäistä apua ja tukea, vaikka olisi pysyvästi invalidisoitunut, kun virallista sairautta tai todistetta invaliditeetista ei ole. Sisäilmasairauksiin liittyviä eläkkeitä, ammattitauteja ja työperäisiä sairauksia ei pääasiallisesti tällä hetkellä korvata. Kuntouttavia toimia korvataan satunnaisesti, kun diagnoosiksi saadaan jokin muu kuin itse sisäilmasairastuminen. Nykyisellään vaikeassakin tilanteessa olevat sairastuneet jäävät vaille yhteiskunnan apua tai tukea, eivätkä heidän kohdallaan toteudu samat perustuslailliset oikeudet kuin muilla kansalaisilla.

Sairastuneiden ohjaaminen erilaisiin käyttäytymisterapioihin, tavoitteena opetella sietämään mm. hometoksiini-altistusta, on lisääntynyt. Työterveyslaitos ohjaa ympäristösairaita näihin terapioihin järjestelmällisesti, jopa pieniä lapsiakin, jotka oireilevat ns. homekouluissa. Kokemusten kautta paras tapa edistää paranemista on altistuksen välttäminen.

Lääkärikoulutukseen ei Suomessa vielä sisälly erilaisten altisteiden tunnistamista, niihin liittyvien oireiden diagnosointia ja hoitoa. Virallinen lääkärikoulutus esittää edelleen ympäristömyrkkyjen aiheuttamien sairastumisten olevan puhtaasti psykosomaattispohjaisia. Lääkärikoulutuksen ja yleisen tietotaidon saaminen ajanmukaiselle tasolle on yksi perusedellytys sille, että maahan saadaan luotua uusia tuki- ja toimintajärjestelmiä, jotka estävät sairastuneiden putoamisen normaalielämästä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sairastuneet tarvitsevat uuden diagnoosinumeron/-numerot saadakseen tukea toimenpiteisiin ehkäisemään lisäsairastumista, tukea kuntoutumiseen, työllistymiseen, sairastuneille soveltuvien asuntojen hankintaan ja yhdenvertaisen sosiaaliturvan. Lisäksi terveydenhoitohenkilökunnalle tarvitaan ajanmukaista koulutusta sairauden diagnosointiin ja hoitoon.

Kansalaisinfon tilaisuus videoitiin ja tästä linkistä löytyy asiantuntevia puheenvuoroja oikeus- ja työministeri Jari Lindströmiltä, biokemisti Pekka Nikkolalta, dosentti Esa-Matti Liliukselta ja Claeris Oy:n tekniseltä johtajalta Kari Enrothilta.

https://www.suomenuutiset.fi/sisailmasairaudet-ovat-kansantauti/

 

Aihe(et): Blogimerkintä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *