Välikysymyskeskustelu asuntopolitiikasta

Byrokratiasta vapaan kansan luovuus on rajaton. Koska tämän päivän Suomessa ei ole pääomasta eikä rakennusmateriaalista pulaa, pidän nykyistä asuntopulaa ja kohtuuttomia hintoja byrokratian ja päättäjien typeryyden ja välinpitämättömyyden ylistyslauluna. Siitä kärsivät erityisesti nuoret ja vähävaraiset. Se on vakava yhteiskunnallinen mätäpaise, joka voitaisiin poistaa, jos todellista tahtoa olisi. Syyttömät kärsivät ja saalistajat hyötyvät”. Näin sanoi Veikko Vennamo kirjassa Jälleenrakennuksen ihme vuonna 1988.

Nämä lauseet ovat totta vielä tänäkin päivänä. Arava-rakentaminen toimi hyvin vielä 90- luvun alkuun saakka. Viimeisinä vuosina Arava-rakentaminen oli jopa kalliimpaa, kuin ns. kovan rahan rakentaminen, se menetti merkitystään vähävaraisten rakentajien uudisrakentamisen auttajana. Syynä oli korkojen nousu ja arava säännösten tiukentuminen. Tämän jälkeen on valtion asuntorahoitusta ohjattu niin sanotuille yleishyödyllisille toimijoille. Aikojen kuluessa yleishyödyllisiksi rakentajiksi on ammattiliittojen ja eläkeyhtiöiden lisäksi hyväksytty myös yksityisiä sijoittajia ja näiden hallitsemia yhteisöjä.

Kun vuonna 1990 luotiin Suomeen asumisoikeusjärjestelmällä toimiva asumismalli, tarkoituksena oli luoda mahdollisimman helppo ja edullinen tapa saada oikeus asumiseen. Asukas maksaa 15 prosenttia asunnon hinnasta ja saa sillä asumisoikeuden, joka hinta hänelle palautetaan asukkaan luopuessa asunnosta. Alkuun toiminta oli asukkaille kohtuullisen edullinen ja jopa normaali vuokrataloja halvempi. 2000 luvulla käyttövastikkeet ovat kuitenkin nousseet inflaatiota nopeammin. Pääkaupunkiseudulla on asuminen jopa kalliimpaa, kuin vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa. Ongelmana nähdään myöskin se, että asukkailla ei osaomistajina ole päätösvaltaa kiinteistön asioissa. Asunto-oikeus omistaja on kuitenkin pääomasijoittaja kiinteistöyhtiössä. Oikeutta käyttää hänen sijastaan sijoittaja, jonka osakepääoma saattaa olla huomattavasti pienempi, kuin asumisoikeusasukkaalla. Tähän toivoisi hallituksen pikaisesti puuttuvan.

Kun useat asumisoikeusasukkaat ovat joutuneet luopumaan asunnostaan kohonneiden asumiskustannusten takia, tulee valtion huolehtia ARA-rahoituksen avulla rakennettujen asuntojen valvonnasta niin, ettei yleishyödyllisen yhteisöjen rahoitusta saaneet peri sellaisia tuloutuksia, jotka eivät ole lain hengen mukaisia.

Vuoden 2010 heinäkuussa asuntoministeri totesi, että ”kallis asuminen ja asuntorakentamisen puute uhkaavat jo Suomen talouskasvua”. Tämä oli silloin varsin oikeaan osunut toteamus. Vastuuta esimerkiksi vuokra-asuntojen rakentamiseksi asuntoministeri oli siirtämässä kunnille. Samaan aikaan hallitus vähentää kunnilta valtionosuuksia. Vaikka vuokra-asuntotuotantoa tuettaisiinkin vaaditaan kunnalta omaakin rahoitusta. Ei se näin toimi. Samassa haastattelussa asuntoministeri lisäksi luetteli useita toimia mitä pitäisi tehdä asuntorakentamisen elvyttämiseksi. Tuosta on reilut pari vuotta aikaa, mutta mitään merkittävää ei ole tapahtunut.

Esimerkiksi vuokrat jatkavat nousuaan niin pääkaupunkiseudulla, kuin muissakin kasvukeskuksissa. Valtion tulisi lähteä tukemaan ja rakennuttamaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Rakentajia on työttöminä tuhansia. Tammikuussa parin viikon aikana ilmoittautui työttömäksi yli tuhat rakennustyömiestä. Samaan aikaan tuodaan ulkomailta työntekijöitä halvan työvoiman toivossa. Onko työn jälki sitä mitä suomalainen asunnon tarvitsija edellyttää, jää nähtäväksi?

Uusissa asunnoissa on todettu muun muassa Espoossa suuria rakennusvirheitä. Espoon rakennusvalvonnan mukaan putket on jouduttu uusimaan useassa asunnossa ennen, kuin asukkaat ovat edes muuttaneet sisään. Jonkun taloyhtiön yläkerran jätevedet valuivat suoraan talon alle. Rakennusvalvonnan mukaan ongelmien taustalla on töiden teettäminen mahdollisimman halvalla alihankkijoilla. Rakentaja-lehden tutkimuksen mukaan asuntorakentaminen on Suomessa selvästi kalliinpaa, kuin useimmissa EU-maissa. Kun halvempia maita ovat esimerkiksi Saksa, Ruotsi, ja Britannia, ei voi palkkatasolla ainakaan tätä kalleutta selittää. Esimerkiksi Saksassa rakentaminen on keskimäärin puolet halvempaa, kuin Suomessa. Voi tietysti miettiä paljonko maksaa suomalainen byrokratia?

Kasvukeskuksissa ongelmana on tonttien puuttuminen ja joidenkin omistajien halu yrittää käyttää hyväkseen kaupunkien tonttipulaa ja nostattaa hintaa kohtuuttomasti.

Meillä periferiassa, haja-asutusalueilla ongelmana on se, että rakennuslupia ei kaikille rakentajille anneta. Hallitusohjelmassa vielä sanotaan, että koko maa pidetään asuttuna. Jälkeenpäin muun muassa pääministeri on ilmoittanut, että se on vanhakantainen ajatus. Kokoomus on sitä mieltä, että kaikki ihmiset pitää keskittää kasvukeskuksiin ja SDP tätä ajatusta hyvin myötäilee.          Tämä välikysymys on seurausta niistä ongelmista mitä syntyy, kun tähän tavoitteeseen pyritään.

 

Aihe(et): Blogimerkintä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *