Vanhuspalvelulain rahoitus auki

Vanhuspalvelulaki on puhuttanut eduskuntaa jo useita vuosia. Uusi laki on valmistelun alla ja hyvä niin, mutta lain toimeenpanon rahoituksesta ei ole mitään tietoa. Hallitus on leikkaamassa kovalla kädellä kuntien valtionosuuksia samalla, kun valmistelee uutta, toki tarpeellista vanhuspalvelulakia. Vuositasolla puhutaan usean sadan miljoonan kustannuksista lain voimaantullessa. Kuntien on huolehdittava vanhuksistaan. Joskus se on tarpeen myöskin laina avulla, mutta silloin rahoittajana pitää olla valtio, eikä valmiiksi rahattomiksi kupatut kunnat. Sikäli uusikaan vanhuslaki ei kaikissa tapauksissa vanhustenasemaa paranna, koska laista puuttuu mm. henkilöstömitoitus hoitopaikoissa. Samoin ikärajoista on ollut erilaisia esityksiä 75 vuodesta- 80 vuoteen. Tärkeintä lienee se, että kaikille ihmisille taataan heidän tarvitsemansa palvelut. Jokaiselle sen hetkisen kunnon vaatimusten mukaan ja niin, ettei kunnat rahapulassaan aseta ihmisisä eriarvoiseen asemaan, asuinpaikasta riippuen.

Aihe(et): Blogimerkintä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihin.

Vastaus kohteessa Vanhuspalvelulain rahoitus auki

  1. Tervehdys Hämeenkyröstä!
    Haluan hieman valottaa elämän peruskuvioita melkoisen vaikeasta tilanteestani….tällä hetkellä tilanne aika stabiili mutta vaikeuksia on ollut yllin kyllin.
    Ensinnäkin haluan sanoa, että vanhusten ja veteraanien asiat ovat todella tärkeitä, on oltava kunnia-asia hoitaa heidän elämänsä viimeiset metrit arvokkaasti loppuun saakka. Ja raha – sitä on, enoni on 90-vuotias sotaveteraani, ja hänen kauttaan olen saanut paljon tietoa asioiden hoidosta…valtio antaa kunnille rahaa suhteutettuna kunnan alueella asuvien veteraanien määrään, mutta ikävä kyllä nuo rahat eivät aina löydä oikeaa osoitetta, vaan ne käytetään johonkin muuhun, päättäjien mielestä TÄRKEÄMPÄÄN asiaan, ja tuohan on todella väärin!!!!!
    Mutta sitten minun asiani – onhan niin, että jokaisella on ”oma nahka lähinnä”.
    Olen työkyvyttömyyseläkkeellä ollut nyt yli 11 vuotta ja ikää minulla on vasta 52vuotta. Taistelin tuostakin asiasta 8 vuotta lääkärien, kelan, vakuutusyhtiön kanssa.
    Alkutilanne: olen jäänyt auton alle 7-vuotiaana, ja olin syytön osapuoli, parannuin tajuttomuuden jälkeen jotakuinkin, mutta eihän tuollainen täräys kasvuiässä ole oikein hyvää tietävä asia tulevaisuutta ajatellen. Hoito 60-luvulla oli mitä oli. loppulausuntona sairaalajakson (6viikkoa) jälkeen oli yksinkertaisesti ”Ei onnu enää!”
    no lapsuus meni suht koht hyvissä merkeissä, tosin narsisti-äitini piti pihdeissään, mikä minulle selvisi vasta pari vuotta sitten kun henkisesti romahdin ja jouduin hakemaan siihenkin apua…no mutta kuitenkin…-80 luvun alussa sain vak.yhtiöltä kertakorvauksen vammoista ja lausunnon jonka mukaan jatkossa tulevat vaivat jotka osoitetaan aiheutuneiksi autokolarin jälkitilasta tarkistetaan niiden ilmaantuessa. Kolmannessa raskaudessa selkärankani murtui, painemurtumat veivät pituudesta melkein 10 senttiä ja raskauden kolme viimeistä kuukautta meni nojatuolissa istuen yöt ja päivät, liikunta jäi minimiin, verikokeessakin oli käytävä taksilla. Silloin 2 ja 5 vuotiaat tyttäreni hoitelivat minua, koska aviopuolison valintakin ikävä kyllä meni mönkään, hän herkesi puhumattomaksi, koska hänellä ei ollut ”eväitä” käsitellä minua kohdannutta traumaa vaan kommentit olivat tyyliin ”eikö se ole jo puhuttu” ja pojan synnyttyä keisarinleikkauksella (kaikki lapset leikattu autokolarissa tulleen lantion epämuodostuman takia) tukeni narsisti-äidiltäni oli aika erikoinen ”tarttiko se poika siihen väkisin vääntää”!!! oi miten kannustavaa! No sitten vakuutusyhtiö korvasi 10-kerran hoitoja vuosittain tietyn ajan, mutta yhtäkkiä huomattiinkin etteihän tuo ihminen enää tuosta milloinkaan parane ja sanottiin kylmän viileästi että ”nykyiset vaivat eivät johdu lapsena sattuneesta kolarista, koska silloin sattui lantioon ei selkään”. Ortopedin mukaan selän luhistuminen johtui pitkän vuodelevon aiheuttamasta kehityshäiriöstä selkärangan luustossa. No sitten alkoi taistelu….kela ei käsitellyt eläkeasiaa ennenkuin oli alioikeuden päätös, että vakuutusyhtiö ei ole korvausvelvollinen, siis eläkkeen maksaja, ja mitä muuta voi odottaa jos on yksityinen henkilö vastaa suuri ja mahtava vakuutusyhtiö! Sitten kela otti asian käsittelyyn, tuli kuntoutustukea tuli osaeläkettä ja jopa työttömyyskortistoon jouduin koska asian käsittely pitkittyi. Lopulta hain niin monelta lääkäriltä todistuksen (silmälääkäri, keratoconus oa.; sisätautilääkäriltä, ATIII-puutos ja sisäiset vauriot runsaasta lääkityksestä; ortopedilta, selkärangan luhistuminen heikosta kohdasta; psykiatrilta, henkisen toimintakyvyn madaltuminen jatkuvasta kivusta ja henkisestä taistelusta byrokratiaa vastaan; yleislääkäriltä, runsaista lääkärikäynneistä sairaslomalappujen haun muodossa) vasta tässä vaiheessa kela uskoi!
    Ja eläke: se on oikeastaan vitsi! jaoin aamulehteä silloin kun tuo selkähärdelli sattui ja eläkehän on laskettu sen mukaan, olen koulutukseltani merkonomi, mutta maatilalla asuessamme jaoin aamulehteä, että tulin kotiin ennen kuin mies lähti töihin ja lapsia ei tarvinnut raijata hoitoon, mikään ei ole niin tärkeää ollut minulle kuin lasten hyvinvointi ja joka asiassa olen laittanut heidät etusijalle, vaikka kipuja on viimeiset 20 vuotta ollut joka päivä.
    Olen toisaalta itsestäni todella ylpeä, koska viimeiset 11 vuotta olen vienyt lapsiani eteenpäin aivan yksin, erossa sovittu joka toinen viikonloppu isällä – systeemi ei oikein ole toiminut, vieläkään ei ole tullut sitä ”joka toista” ja matkaa lasten vanhan ja uuden kodin välillä ei ollut kuin 2 kilometriä, mutta kun isää ei kiinnostanut lapset, ei avioliiton eikä avioliiton jälkeisen ajan kohdilla….harmi sinänsä, mutta minulla oli täysi työ pitää itseni kasassa, en enää jaksanut aikuisen ihmisen osallistumista lastensa elämään pönkittää. Niin eläke vajaa 1000€ kuukaudessa, lapsista toki sain alkuaikoina lapsilisää ja elatusmaksua, mutta iän karttuessahan nuo maksut kaikkoavat, mutta siltikään en valita, olen edelleen ylpeä itsestäni!!! Mutta miten epäoikeudenmukaista – vakuutusyhtiö on tyystin luistanut vastuusta, olen jostain luullut kuulevani että syyttömän osapuolen vammat ja myöhemminkin tulevat vaikeudet korvataan, mutta eipä taida tällaisessa tapauksessa mennä niin.
    Asiani on ollut kaksi kertaa Ihmisoikeustuomioistuimessa – ensimmäisellä kerralla tuli bumerangina takaisin kun ei ollut asianajajan allekirjoitusta, ja toisella kertaa koska edellisestä päätöksestä oli kuulemma kulunut liian pitkä aika, en vielä tänäkään päivänä tiedä mihin päätökseen he vetosivat, melkein jo voimat loppuivat tuossa vaiheessa. No sitten olen ottanut myös Hannu Karpoon yhteyttä, ja hän tekikin ohjelman, mutta ikävä kyllä vakuutusyhtiö If vaiensi hänetkin, hän ei puhunut lainkaan niitä asioita mitä hän puhui ohjelmaa nauhoitettaessa keittiön pöydän vieressä, ohjelmassa vakuutusyhtiön lakimies vain totesi,että ”Potilaille myöhemmin tulevat vammat saattavat potilaan mielestä olla kolarista johtuvia.” Joopa joo!!! Saikohan Karpo rahaa, veneen, vai mökin???? minä olisin ollut pieneen rahasummaan tyytyväinen, mutta viimeinenkin usko systeemiin meni Karpon myötä!
    Olen aika aktiivisesti ollut ottamassa kantaa asioihin varsinkin lasten puolesta, ja maine on kasvanut ja haukut olleet niin rajuja että paikkakunnan vaihdoskin oli aiheellista pari vuotta sitten. Nyt olen suht tyytyväinen elämääni, mutta olisin todella onnellinen jos asiani oikaistaisiin vakuutusyhtiössä. Koska jokainen senttikin tässä taloudellisessa tilanteessa olisi tervetullut lisä jokapäiväisen elämän kohentamiseen. (Jos olisin avioerossa ottanut minulle kuuluvan ”puolikkaan” eläisin vieläkin koroilla, mutta kun ajattelin siinäkin kohtaa, ettei lasteni lapsuudenkoti menisi vieraille vaan olisi tulevaisuudessa ehkä jonkun heistä koti, niin otin vain murto-osan omaisuudesta, ja syy oli vain ja ainoastaan se että sain lapsilleni ja itselleni oman kodin, enkä joutunut vuokralle kolmen alaikäisen kanssa. Maatila jolla asuimme ja johon menin ”naimisen” kautta oli 34 hehtaaria, 11 peltoa ja loppu melko hyvä puustoista metsää, ja tilaan kuuluu melkein kilometrin matka joenvartta.)
    Ilmeistähän on että minua kadehditaan todella paljon, koska ulkopuolinen ei näe minusta muuta kuin nauravat kasvot, ja tuska mikä on jäytänyt sisuksia, ei välity vierustovereille. Luultavasti kuitenkin positiivisuudella olen säästänyt itseni mielisairaalalta ja lapset ovat aina olleet kantava voima!!!
    Mielelläni kerron lisääkin jos asia kiinnostaa….minulla ei ole mitään salattavaa, kuten varmasti muilla instansseilla on tämänkin asian tiimoilta.
    Oikein hyvää marraskuun jatkoa ja joulun odotusta!!!
    Tiina Hietanen
    merkonomi eläkeläinen
    Kirkkokatu 8 B 8
    39200 Kyröskoski
    044-3367571
    tiinahietanen@suomi24.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *